Tapahtuman sosiaalinen arvo on vetovoimaisuutta eniten selittävä tekijä.
Salla-Reetta JuumaOuluEila Alaräihä kiertää puupenkkien välissä suuren kovakantisen kirjan kanssa ennen yhteislaulutilaisuuden alkamista.
Hän ojentaa sen jokaiselle tulijalle vuoron perään nimen kirjoittamista varten. Sitten hän vielä varmistaa, että jokainen on varmasti saanut oman kahdeksankymmentä sivua paksun laululehtisen.
– Tulen tänne aina hyvissä ajoin, jo muutamaa tuntia ennen tilaisuuden alkua. Haluan varmistaa, että kaikista on varmasti mukava tulla mukaan, kertoo Alaräihä, lauluryhmä Äkkinäiset ry:n nuotistonhoitaja.
Alaräihä on tainnut onnistua tehtävässään, sillä ihmiset tykkäävät tulla paikalle. Sen osoittaa tulijoiden määrä.
Sunnuntaiset yhteislaulutilaisuudet Kempeleessä ovat vetäneet viikko toisensa perään paikalle reilusti yli sata laulajaa.
Kempeleläisen lauluyhtye Äkkinäiset ry:n, soitinyhtye Hanuripartion ja Kempeleen kunnan yhdessä järjestämä yhteislaulutilaisuus on vakiinnuttanut asemansa niin kempeleläisten kuin muualta tulleidenkin laulajien joukossa.
Tällä kertaa kaukaisin laulaja on tullut Hyvinkäältä.
Pirilän lavalla laulutilaisuus järjestetään vasta toista kesää, mutta muualla Kempeleessä se on ollut perinne jo ainakin 20 vuoden ajan, kertoo Alaräihä.
– Ehkä muualla ei oikein järjestetä tällaisia tapahtumia, vaikka ihmiset kyllä tulevat todella mielellään laulelemaan, miettii Alaräihä pohtien syitä tapahtuman vetovoimaisuudelle.
Yhdessä laulaminen on terapiaa. Se vapauttaa kehoon endorfiineja samalla tavalla kuin vaikka tanssi, Äkkinäiset ry:n puheenjohtaja Veikko Keränen sanoo.
Hyvä ja lämmin tunnelma on Keräsen mukaan yhteislaulutilaisuuksissa taattu. Sen vuoksi tänne tullaan.
– Kävijät ovat varmaan vaihtuneet jo moneenkin kertaan vuosikymmenten aikana, mutta aina vain uusia tulee, Keränen tuumii tyytyväisenä.
Tänään paikalla on naisia enemmän kuin miehiä.
Vaikka moni kävijä sanoo tulleensa paikalle ”vain kuuntelemaan”, ei se taida pitää aivan paikkansa. Kun soitto alkaa, ei yksikään suu jää suppuun.
Myös toiveita esitetään rohkeasti.
– Sininen huivi, vastataan yleisön joukosta, kun esilaulaja kysyy, mitä lauletaan seuraavaksi.
Perään kuuluu kuitenkin välittömästi toinen huudahdus: ”Moskovan yö”.
Tällä kertaa esilaulaja valitsee ensin tulleen kipaleen. Yleisölle se tuntuu kelpaavan paremmin kuin hyvin.
Neljän hanuristin yhteissoitto alkaa ja laulu kajahtaa ilmoille. Vielä puolen kilometrinkin päässä tiedetään varmasti, mitä täällä tapahtuu.
Artikkelin lähde Kaleva