Artikkelin lähde Kaleva
– Parhaat ideat tulevat aamuyöllä ennen kuutta tai yksinäisillä kävelyretkillä, kun vaimo on juoksemassa, hän virnistää.
Kotitalo Oulujoella ei ollut suoranainen kulttuurikoti, mutta Ihalainen innostui silti veljensä kera lukemisesta. Veljekset olivat kirjaston ja antikvariaatin suurkuluttajia.
Lapsena luetut lännentarinat saivat nuoren Ihalaisen kirjoittamaan myös omia tarinoitaan Rainbow-lännentilalta. Enää niistä ei kuitenkaan ole jäljellä mitään. Ihalainen poltti tekstit teini-ikäisenä.
– Haaveissamme on matkustaa New Yorkiin ja Washingtoniin. Ehkä karautan siis auringonlaskuun vielä kerran, kun olen tutustunut uudelleen Yhdysvaltojen sisällissodan historiaan.
Kirjoittamaan Ihalainen päätyi varsinaisesti ryhtyessään Limingan kunnantalon talonmiehen sijaiseksi. Hän suostui työsuojelutoimikunnan sihteeriksi ja vastasi näin kokouksien pöytäkirjoista. Kun Ihalainen sitten vei pöytäkirjan tarkastettavaksi työsuojeluvaltuutetulle, tämä tarkasti pöytäkirjan kieliasun hyvin tarkasti.
– Toinen minuun suuresti vaikuttanut oli lehtori Pirkko Leppihalme, joka veti kynäilypiiriä. Kun kirjoitin ensimmäistä kirjaani, vein sen Pirkolle tarkastettavaksi. Kävimme sen läpi yhdessä, ja hän selitti kaikki virheet. Ne jäivät silloin todella hyvin päähän ja kehittivät kielikorvaa.
– Uusimman kirjani hyväksytin vaimolla, kun kyseessä on perheen mikrohistoria. Hän on minun kriittinen muusani, Ihalainen hymyilee hellästi.
Kirjallinen esikuva ja innoittaja löytyy kuitenkin kauempaa, Iijoen törmältä.
– Hurahdin Kalle Päätaloon täysin. Sain isänikin lukemaan hänen kirjojaan. Minun piti ihan lähteä kisaamaan aiheesta Tupla tai kuitti -ohjelmaan; putosin sitten toiseksi viimeisessä kysymyksessä. Samassa yhteydessä pääsin tutustumaan Päätaloon, ja meistä tuli perhetuttuja.
– Päätalolta opin rehellisen kerronnan ja huumorin. Jos kerran Kalle on avannut kaiken elämästään kirjoissa, miksi minä en voisi kertoa omasta arjestani. Tarinat ovat minun juttuni, Ihalainen miettii.
Matkustelun makuun Ihalainen pääsi yhdessä vaimonsa kanssa.
– Olen vaimon kanssa alkanut tutkia maailmaa, se on meidän yhteinen harrastus.
Ensimmäinen matka oli kihlajaismatka lankomiehen luo Ruotsiin pääsiäisenä 1979. Vuosien varrella on vierailtu 36 maassa. Saman verran on pariskunnalla avioliittovuosia.
– Olen näin jälkikäteen miettinyt, että hienoin tunne on kyllä ollut sillä ensimmäisellä reissulla laivalla. Paras matka on tuleva matka. Aina on oltava kolme matkaa varattuna, hän virnistää.
Matkoihin Ihalaiset valmistautuvat hartaasti. Pariskunta tutustuu kohdemaan kirjallisuuteen ja historiaan. Tulevaa Madridin- reissua silmällä pitäen Ihalaisen yöpöydällä on Miguel de Cervantesin Don Quijote.
Perheeseen kuuluvat vaimo Marja-Leena, kaksi aikuista lasta ja kolme lastenlasta.
Koulutukseltaan asentaja-koneistaja.
Työskentelee toimistosihteerinä Limingan kunnassa.
Harrastuksiin kuuluu matkailu, lukeminen, liikunta, kirjoittaminen, vaimon kanssa yhteisinä harrastuksina vapaaehtoistyö Valamossa ja kulttuurin kuluttaminen.
Elokuussa julkaisee pariskunnan 120-vuotisjuhlassa Yhtä matkaa -kirjan. Kirja on kooste Ihalaisten matkoista vuosina 1979-2015. Merkkipäivänä ei vastaanottoa.
Julkaissut aiemmin yhdeksän kirjaa.Kirjoittanut Kansan Tahtoon, Rantalakeuteen ja Oulun ortodoksisen hiippakunnan seurakuntien Paimen-Sanomiin.
Motto: ”Kirjoja, jotka tekevät meidät onnellisiksi, voimme tarpeen tullen kirjoittaa itse.” (Franz Kafka)
Pariisiin ja Eiffel-tornin luo Mikko Ihalainen päätyi hopeahäiden kunniaksi. Ortodoksisuus merkitsee myös paljon pariskunnalle. Ikonit ovat lahja Ihalaisten rippi-isältä, Valamon luostarin johtajalta arkkimandriitta Sergeiltä.
Artikkelin lähde Kaleva