Sinnikäs sissi ja yhdistävä voima

Muistot vanhoista ajoista tekevät Katri Lauttasaaren mielen haikeaksi. Sotaveteraanien asia on tärkeä.

100 vuotta

Jaana Skyttä

Ollaan Vesper-kodissa. Katri Lauttasaari istuu keinutuolissa ja katselee lahjaksi saamaansa vanhaa valokuvaa. Se on otettu heinäkuussa vuonna 1941 Kananaisissa, Kiestingissä, jossa muonituslottana toiminut Lauttasaari oli tuolloin komennuksella. Kuvassa on Lauttasaaren lisäksi hänen siskonsa ja pari lotta-ystävää.

– Se oli aikaa, kun olimme siellä jossain, hän sanoo.

Lauttasaari muutti Vesper-kotiin viikko sitten. Siihen saakka hän asui itsenäisesti yksiössään Tuirassa. Syntymäpäiväjuhlaa vietettiin sunnuntaina, pienellä joukolla. Juotiin kakkukahvit ja puheltiin vanhoista ajoista.

– Nyt, kun on muisteltu paljon, tulee haikea mieli. Ajattelen kaikkia niitä poikia ja tyttöjä sodan aikana; sitä, mitä kaikkea he joutuivat kokemaan. Sotaveteraanien asia on ollut minulle tärkeä. Olen usein huolissani siitä, kuinka he pärjäävät.

Viime päivinä on mieleen noussut mukaviakin muistoja. Kun rintamalla oli rauhallisia hetkiä, otettiin ilo irti nuorten tapaan pienistäkin hetkistä.

– Ne olivat hienoja hetkiä. Puhuimme leveästi, turhan päiten ja leikillämme, Lauttasaari kuvailee.

Lauttasaari on tuomiorovasti Matti Pikkaraisen täti. Pikkarainen on piipahtanut lounastauolla katsomaan tätiään.

– Katri on sinnikäs, vanha sissi. Hän on ollut sukuamme yhdistävä voima ja toiminut monessa mukana, sisarenpoika luonnehtii.

Suku on kotoisin Kuusamon Tavajärveltä.

Talvisodan alkaessa Lauttasaari toimi Tavajärvellä oppilaskodin hoitajana.

– Kuuluin Lotta Svärd -yhdistykseen. Reserviläisille tarvittiin muonittajia, ja jäin Tavajärvelle. Kun olimme saaneet evakot pois jaloista, poltimme kylän, jotteivät venäläiset päässeet hyötymään asumuksista. Oli tammikuun 13. päivä, 1940. Katselin vieressä, kun kotimme paloi.

Viisi vuotta sitten Lauttasaari kävi Pikkaraisen kanssa Kuusamossa Paanajärvi-Tavajärvi-seuran juhlassa. Silloin Katri-täti pisti kansallispuvun päälle.

Ennen sotaa, hyvinä aikoina venäläisten kanssa käytiin kauppaa. Ostettiin sokeria ja raakakahvia.

– Äiti paahtoi kahvipavut leivinuunissa ja jauhoi sitten ne kahvimyllyllä. Siitä tuli ihanaa, voimakkaan makuista kahvia.

Lauttasaaren onni on ollut poikkeuksellisen hyvä muisti, joskin aivan viime aikoina se on ruvennut hieman temppuilemaan. Häntä on pyydetty elämänsä aikana lukuisia kertoja eri tilaisuuksissa kertomaan tarinoita sotien ajoilta.

– Muistoni ovat minulle korvaamattomia.

Sodan jälkeen Lauttasaaren suku muutti Yli-Iihin. Katri Lauttasaari kulki vuosia jälleenrakentajien mukana ja piti työpaikkaruokaloita. Ouluun hän muutti 1940-luvun lopulla. Hän työskenteli kokkina ja väliin tarjoilijanakin muun muassa Tervahovissa, Patakukossa ja Laaninhovissa. Sittemmin hän omisti kaksi baaria, toisen Lävistäjällä, toisen Torikadulla.

Kaleva haastatteli Lauttasaarta neljä vuotta sitten, kun Lotta Svärd -järjestön perustamisesta tuli yhdeksänkymmentä vuotta. Silloin Lauttasaari naurahti: ”Voi tätä pitkää, pitkää elämää”.

Yhä se jatkuu.

– Sovimmekin, että seuraavan kerran juhlimme isommin sitten, kun täti täyttää 110 vuotta, Pikkarainen hymyilee.

– No joo, sehän kyllä sopii, Lauttasaari kuittaa.

Suvussa on useita pitkäikäisiä henkilöitä.

Fakta