Janne Taanila, TEKSTIt
JUKKA-PEKKA MOILANEN, KUVATOulun Äimäraution siirtolapuutarhalla on talkoiltu viime aikoina ahkerasti. Työtä ovat teettäneet erityisesti valmistelut sunnuntaina pidettävää avointen ovien päivää varten.
– Täällähän on talkoovelvoite, joka on 10 tuntia kaudessa, kertoo Äimäraution Siirtolapuutarhayhdistys ry:n varapuheenjohtaja Piia Väyrynen.
Toisaalta talkoohenki on muutenkin ollut viime aikoina uudessa nosteessa.
– Jos tunteja alkaisi todella laskea, tässä olisi tehty jo tarpeeksi talkoita vuosikymmeniksi ennakkoon. Parin viimeisen vuoden aikana ihmiset ovat hurahtaneet yhteisölliseen tekemisen meininkiin.
Tuoreimmat talkootöiden saavutukset ovat uusi parkkipaikka autoileville vieraille sekä runsas viikko sitten jälleen avattu sauna, joka valmistui viimein perusteellisesta remontista.
– Saunasta onkin tulossa uusi yhteisöllisyyttä luova tekijä. Yleisiä saunavuoroja on lisätty, ja saunomaan pääsee keskiviikkoisin, perjantaisin ja lauantaisin, minkä lisäksi on mahdollista varata omia vuoroja, Väyrynen sanoo.
Ekologisuudesta kertovat muun muassa maksulliset suihkut, joista saa kerrallaan kaksi minuuttia lämmintä vettä kahdenkymmenen sentin maksua vastaan.
Siirtolapuutarhan yleiset tilat ovat varsinkin viikonloppuisin kovemmassa käytössä, kun yhteistä tekemistä on virinnyt lisää.
– Kerhotalon kesäkahvilassa tarjoillaan lauantaisin lounasta ja itse tehtyjä leivonnaisia on saatavilla myös sunnuntaina, kun avoimet ovet alkavat.
Tavallisesti kerhotalolla järjestetään sunnuntaisin bingoa, mutta tulevana viikonloppuna pelaajat ovat esittelemässä vieraille pihojaan.
– Bingo on mukavaa yhteisöllistä ajanvietettä ja pelaajia on kaikista ikäluokista lapsista eläkeläisiin, bingoemäntänäkin toimiva Väyrynen kertoo.
Kesäkahvilasta on muodostunut mökkiläisten yhteinen olohuone ja kohtaamispaikka, joka on iso osa jokapäiväistä tekemistä.
Muita harrastusmahdollisuuksia ”Äimiksellä” ovat muun muassa tennis ja petankki, joille on alueella omat kenttänsä. Vastikään yhdistys on hankkinut soutuveneen, jonka kyytiin pääsee Kempeleenlahden rannalta.
– Sitten on vielä leikkikenttä lapsille ja kirjastomökki niille, jotka kaipaavat taukoa puutarhanhoidosta. Mökissä voi lukea kirjoja ja tilattavia lehtiä tai katsoa televisiota.
Yksi suosituimmista puutarhan kesätapahtumista ovat juhannusjuhlat, joissa soittaa yhdistyksen jäsenistä koottu bändi.
– Parasta täällä onkin yhteisöllinen meininki. Kaikki tervehtivät toisiaan, vaikkeivät aina tuntisikaan. Kompostilla vierähtää kevyesti pari tuntia, kun oksia viedessä saattaa jäädä suustaan kiinni.
Sopuisuus ja sosiaalisuus ovat toisaalta elinehtoja siirtolapuutarhassa, jossa mökit ovat pieniä ja lähellä naapureita eikä pihamaatakaan ole hehtaaritolkulla.
– Täällä eläminen vaatii tiettyä luonteenlaatua, eristäytymiseen tällainen mökkeily ei kovin helposti sovellu, Väyrynen sanoo.
Toisin kuin moni saattaisi luulla, siirtolapuutarhat eivät ole palstoja lukuun ottamatta yksityisaluetta vaan yleisille kulkuteille ja alueille saa tulla kuka tahansa käyskentelemään.
– Itsekin löysin oman mökkini ihan sattuman kautta kolmisen vuotta sitten, kun tulin tänne vain katselemaan. Kun näin myytävänä olleen mökin, en voinut vastustaa vaan se todella kolahti kertakäynnillä.
Ryhmäpuutarha-aate sai kuitenkin alkunsa Keski-Euroopassa jo 1700-luvulla. Suomeen siirtolapuutarhatoiminta levisi Saksasta Tanskan ja Ruotsin kautta 1900-luvun alussa.
Oulun ensimmäinen siirtolapuutarha perustettiin kaupunginojan rannoille Raksilan ja Karjasillan välimaastoon vuonna 1918. Castrenin siirtolapuutarha sai nimensä Oulun silloiselta pormestarilta Arthur Castrénilta, joka lahjoitti maat vaimonsa myötävaikutuksesta perhepuutarhayhdistyksen käyttöön. Castrénin palstat pyyhkäistiin monien vaiheiden kautta maan tasalle 1970-luvulle tultaessa, kun uutta Kainuuntietä alettiin linjata. Yhdistys hankki uuden 60 palstan Artturilan perhepuutarha-alueen samaisen Kainuuntien varresta Juurusojan kaupunginosasta vuonna 1980.
Markkuun
Artikkelin lähde Kaleva