Artikkelin lähde Kaleva
Joulukuussa 1844 Sara Wacklin sai kirjeen Helsingistä ystävältään, lääkäri Frans Johan Rabbelta. Rabbe pahoitteli kirjeen viivästymistä. Helsingin Kaivopuiston koti, Kalliolinna, oli nyt valmistunut.
Kirjeessä Rabbe palasi Wacklinin muutama vuosi sitten Helsingissä tekemään ehdotukseen: Kalliolinnaan tulisi perustaa ”kuuromykkäin opetus- ja hoitolaitos.” Rabbe kirjoitti perustavansa Kalliolinnaan ”jonkun isänmaalliseen tarkoitukseen soveltuvan sairaanhoitolaitoksen.” Hänen tuli selvittää laitoksen tarve ja rahoitus. Rabbe suunnitteli matkaa Tukholmaan, jotta voisi tutustua vastaaviin laitoksiin. Hän toivoi toivoi tällä matkalla tapaavansa Wacklinin.
Keväällä 1845 Rabbe kirjoitti
Vastaava laitos sijaitsi Tukholmassa. Rabbe vierailikin syksyllä 1845 vaimonsa kanssa Tukholmassa ja tapasi todennäköisesti myös Wacklinin.
Perustiko Rabbe hoitokodin Kallio-linnaan, siitä ei ole tietoa. Kalliolinna oli kuitenkin F. J. Rabben ja hänen vaimonsa vieraanvarainen koti vuoteen 1859 ja helsinkiläisen sivistyneistön kokoontumispaikka. Kookkaan, ritarilinnamaisen talon tiloja vuokrattiin myös Ullanlinnan kylpylävieraille.
Rabben suunnitelma riisitautisten lasten kodista ja Wacklinin ehdotus kuurojen koulusta Kalliolinnaan olivat molemmat aikaansa edellä Suomessa. Ensimmäinen kuurojen koulu perustettiin Porvooseen 1846.
Rabbe ja Wacklin tunsivat vahvaa sosiaalista vastuuta heikompiosaisia kohtaan. Samaa pioneerihenkeä Wacklin oli osoittanut aikoessaan rakennuttaa turvakodin naisille Helsingin Kaivopuistoon 1840-luvun alussa.
F. J. Rabbe ja Sara Wacklin tunsivat toisensa jo 1820-luvulta. Wacklin oli opettaja perustamassaan tyttökoulussa Turussa ja Rabbe opiskeli Turun akatemiassa. Molemmat kuuluivat Oulusta muuttaneen, luonnontieteiden, kaupan ja teollisuuden parissa työskennelleen Johan Julinin perheen lähipiiriin. Ystävyys jatkui Turun palon 1827 jälkeen Helsingissä. Kun Sara Wacklin ylläpiti tyttökouluaan Oulussa 1830–34, F. J. Rabbe toimi Oulussa piirilääkärinä 1833–34.
Wacklinin kirjan kertomukset kiinnostivat Rabbea. Kirje jatkui: ”Ne ovat elävästi palauttaneet muistooni sen hauskan ajan, joka minulla oli onni viettää siinä maanosassa.”
Rabbe kirjoitti myös: ”Erittäin pidän velvollisuutenani kiittää neiti Wacklinia kaikista niistä vakavaluonteisista todellisista kertomuksista, jotka ne sisältävät, niin kuin esim. kuvauksesta Moniuksen Liisa, joka tekee yhä varmemmaksi minun väitteeni, että vanha hyvä Ruotsin laki, joka meillä on noudatettavana, ei aina ole kaikkein oikeudenmukaisin eikä kohtuullisin. Varsinkin ovat rikoskaari ja naisen tilaa koskevat säädökset mitä sopimattomimpia, ainakin meidän valistuneella aikakaudellamme.”
Oulussa 13.9. saakka.
Lääketieteen lisensiaatti 1831 ja tohtori 1833 Helsinki.
Piirilääkäri Oulussa 1833–34. Opiskelutoveri ja hyvä ystävä, apulaislääkäri Elias Lönnrot oli vastikään muuttanut Oulusta
Kajaaniin.
Työskenteli valtion lääkintähallinnossa vuoteen 1868, epävirallisesti eläkeiän jälkeenkin.
Ullanlinnan kylpylaitoksen intendentti 1841–1862.
Oli perustamassa yhdistyksiä Societas pro Fauna et Flora Fennica (1821), Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (1831), Suomen Lääkäriseura (1835).
Oli Suomen Historiallisen Seuran ensimmäinen puheenjohtaja.
Toimitti Suomi-aikakauskirjaa
(1841–44), Suomen Lääkäriseuran julkaisuja Handlingar (1845–1863) ja Notisblad (1849–1869).
Kokosi huomattavan määrän
historiallisia väestötilastoja sekä sairauksiin liittyviä tilastoja.
Suomen lääketieteen historian
isä.
teos Hundrade minnen från Österbotten (Satanen muistelmia
Pohjanmaalta) 1844–45.
Ylläpiti kuutta yksityistä tyttökoulua Oulussa, Turussa ja
Helsingissä v. 1819–1843 aikana, jolloin tyttöjen koulutus ei vielä kuulunut julkisen hallinnon
koululaitokseen.
Maan kuuluisin piirilääkäri lienee Elias Lönnrot (1802 Sammatti–1884 Sammatti), joka työskenteli koko Kainuun alueella Kajaanin piirilääkärinä 1833–1853.
Valtion virkamiehenä piirilääkärin tehtävänä oli valvoa alueensa terveydenhoitoa, lääkäreitä, sairaaloita, apteekkeja, rokotuksia, sairaanhoitoa ja synnytyksiä, yleensä väestön elinolosuhteita, hygieniaa ja erityisesti kulkutauteja. Piirilääkärin tuli raportoida lääkintöhallitukselle ja maaherralle.
Piirilääkärin tuli myös antaa terveysvalistusta, vastaanottaa potilaita ja käydä sairaskäynneillä ympäri piiriä.
Piirilääkäri F. J. Rabben aikana Oulussa saatiin päätökseen 1822 tulipalossa tuhoutuneen lääninsairaalan monivaiheinen sijoitus. Sairaalan uusi paikka oli (nykyisellä) Lasaretinsaarella entinen kruununpolttimo eli silloinen maaherran residenssi.
Piirilääkärin tehtävien laajuutta helpotti kaupungin- ja kunnan oman terveyshenkilöstö.
Oulussa kaupungin ensimmäinen kätilö aloitti työnsä 1760-luvulla ja kaupunginlääkäri 1784. F. J. Rabben aikaan Oulussa toimi kaupunginlääkärinä Gustav Toppelius (kaikkiaan vuodet 1815–64). Suomen ensimmäinen kunnanlääkäri kuitenkin palkattiin vasta 1882 Viitasaarelle.
Artikkelin lähde Kaleva