Lempeästä puutarha-tuomarista tuli julkkis

Suomen kaunein piha -sarja söi oululaisen Tommi Heinosen kesäloman ja purjehduskauden, mutta palkitsi uudella kokemuksella.

Elina Ursin

Oululainen maisema-arkkitehti Tommi Heinonen ottaa heinäkuun kesälomallaan takaisin sen, mitä viime kesänä menetti purjehdusmaileina.

MTV:n Suomen kaunein piha -sarja loppui kesäkuun alussa ja voittajaksi kruunattiin piha Kauniaisissa. Sarjan mainos- ja loppujaksoa lukuun ottamatta kuvaukset tehtiin kesä–syyskuussa 2014. Heinosen lisäksi ohjelmassa tuomaroivat lifestyle-toimittaja Hanna Sumari ja suunnitteluhortonomi Kati Jukarainen.

– Rehellisesti sanottuna viime kesä oli hieman liioittelua. Juoksin Helsingissä seitsemän viik-
koa enemmän tai vähemmän. Sarja söi tehokkaasti kesälomani, mutta tekemiselläni oli perheen vahva tuki.

Kaikkia alkoi siitä, kun Heinonen sai Suomen Maisema-arkkitehtiliiton puheenjohtajalta Arto Kaiturilta viestin: ”Tommi, kiinnostaisiko ja löytyykö aikaa julkisuuteen astumiselle...”

– Koekuvausten jälkeen ajattelin, etten missään nimessä pääse ohjelmaan. Niin surkeasti se mielestäni meni.

Toisin kävi ja Heinosesta tuli kansan tuntema symppis puutarhatuomari. Katsojia sarjalla oli jaksoa kohti noin 300 000.

Kuuden tunnin kuvaspäiviä oli yksi kutakin pihaa kohden, ja aikataulu oli tiukka.

– Emme tutustuneet pihoihin ennen kuvausta. Kommentoimme näkemäämme samalla, kun kiersimme pihan kerran läpi. Kokonaiskuvaa ei ollut ennen kierrosta.

Hymyilemään ei Heinosta kuvauksissa tarvinnut opettaa.

– Huomasin, etten ole niin selkeä kuin olin kuvitellut. Koin myös, että kuvauksissa olin aika hiljainen, koska harkitsin liiaksi sanomisiani.

Heinonen myöntää jännittäneensä perheen, ystävien ja kollegoiden palautetta ohjelmasta.

– Minulle ei kantautunut negatiivista palautetta, paitsi leikkimielistä vinoilua. Paras oli siskonpojan kommentti: ”upeata, että kesäloma alkoi ja Suomen kaunein piha loppui”.

Heinosen mielestä tuomareilla olisi saanut olla tiukempi ote.

– Olimme kilttejä, mutta se kuului formaattiin, hyvän mielen ohjelman luonteeseen. Tanskan vastaavassa sarjassa annettiin rajusti palautetta.

Kisan kuluessa Heinonen hämmästeli pihojen kovaa tasoa.

– Minun voittajasuosikkini oli espoolainen piha. Paljastui, että heillä oli ammattilaistausta. Se on ihan oikein, ammattikuntaa pitää arvostaa.

Sarja vei mennessään ja Heinonen tottui uuteen ammattikuvaan.

– Nyt tuntuu, etten ole mukana, jos sarjaa tehdään ensi kesänä, vaikka viehätyin valtavasti ohjelman teossa meidän kymmenen hengen kuvausryhmän sirkusmaisesta tunnelmasta.

Se, mitä Heinoselle jäi ohjelmasta käteen, ovat työhön liittyvät yhteydenotot, lisääntyneet luento- ja puhekutsut ja tietenkin uudet ystävät. Bonuksena tuli julkisuus.

– Huomasin, että ihmiset tuijottavat minua. Ei se häiritse, lähinnä minua naurattaa.

Perheyritys juoksuttaa Heinosta etelästä pohjoiseen. Suunnittelutöitä Valkealinnan ja Helsingin Kiseleffin talon maisema-arkkitehtitoimistossa tehdään kymmenen hengen voimin. Toimiston lisäksi pyörivät puutarhan hoitotiimit Oulussa ja pääkaupunkiseudulla.

Perheyrityksessä kaikki perheen jäsenet – vaimo, maisema-arkkitehti ja arkkitehti Outi Palosaari ja kolme lasta – ovat mukana tavalla tai toisella. Toimiston työn jälki näkyy Oulussa muun muassa Merijalinrannassa, Kasarminrannassa, Kiikelissä ja Toppilansaaressa.

Työskentelyapurahan Rikalan säätiöltä saanut Heinonen matkustaa syyskuussa Aasiaan tutkimaan kaupunkien luonnonmukaista vesirakentamista. Oulussa esimerkki tästä olisi keskustaa halkova Laanaoja ja sen luonnonmukaistaminen ja urbaani hyödyntäminen.

Heinosen mielestä Laanaojan merkitys voisi olla kaupunkikuvassa suurempi.

– Postimerkkipuistoihin kaupungin keskustaan kaivataan paikkoja, joissa ranta otetaan käyttöön ja annetaan luonnon rönsyillä hallitusti. Oulun kaupunkiluonto on rikkaus, eikä sitä pidä tappaa nyhtämällä kaikkea pois.

Heinonen puhuu mielellään Hietasaaren säilyttämisen puolesta.

– Kaupunki voisi laajentua Hietasaareen ja tukea samalla vanhan huvilamiljöön täydentämistä. Huvipuistolle erinomainen paikka voisi olla Oritkarin lumenkaatopaikka meren rannalla.

Fakta