Nuotio- paikat kiven alla

Tietoja Oulun kaupungin nuotiopaikoista on vaikea löytää.

Polttopuita varastellaan säännöllisesti, mutta rötöstelijöiden tahti on hiipunut.

Aapo Laakso

Oulu

Monelle kaupunkilaiselle tekee hyvää välillä piipahtaa neonvalojen välkkeen ja polttavan asfaltin ulkopuolella. Reissun ei tarvitse olla pitkä erämaavaellus. Hetkeksi arkitodellisuuden saa tauolle jo kevyen pyörämatkan päässä.

Makkaraa tai muuta evästä reppuun, seuraa oman valinnan mukaan ja netistä lähin Oulun kaupungin nuotiopaikka.

Hetkinen, seis. Oulun kaupungin verkkosivu ei nuotiopaikkoja paljasta. Kartalle sijoitettuna löytyy lintutorneja, luontopolkuja ja historiallisia mäntyjä, mutta ne jättävät makkarat perin kylmiksi.

Google-haku ”nuotiopaikat Oulu” ei sekään tuota kovin kaksista tulosta. Haulla löytyvässä Kalevan kuusi vuotta vanhassa jutussa on kartta, mutta se lienee jo vähän vanhaa tietoa.

Äitiysfoorumin keskustelijat ovat ihmetelleet nuotiopaikkatietojen puuttumista jo vuonna 2012. Toisella palstalla keskustelu on tyrehtynyt alatyyliseen ja kehnoon trollaamiseen.

Kärvennettävää kepinnokkaan himoitsevalle tietoa ei löydy. Missä nuotiopaikat ovat? Pitääkö niille viedä omat puut? Pääsevätkö huonojalkaisemmat autolla lähelle?

Oulun kaupungin maanhankintapäällikkö Juha Peuraniemi toteaa, että tieto on sirpaleina netissä. Nuotiopaikkoja ei ole listattu yhdelle sivulle eikä sijoitettu kartalle, vaan tietoja niistä löytyy monista eri paikoista sen mukaan, mihin ne on rakennettu.

Nuotiopaikkoja saa metsästää muun muassa hankeraporteista, suojelualueiden ja luontopolkujen kohdekohtaisilta sivuilta ja lintutorniesitteistä. Osasta paikoista kaupungin karttapalvelu antaa vain summittaisen sijainnin, ja nuotiopaikkojen metsästys jää sanallisten ohjeiden varaan. Laavujen sijaintitiedot tarkkoina koordinaatteina saa onneksi retkeilijöiden ylläpitämältä Laavu.org -sivustolta.

Useammalle nuotiopaikalle tai ainakin niiden lähelle pääsee myös autolla, mikäli patikointi ei kiinnosta tai luonnistu.

Ainakin Hietasaaren ja Koitelinkosken nuotiopaikat eivät ole kuin kivenheiton päässä autotiestä. Samoin hyvien kulkuyhteyksien varrella sijaitsee Sanginjoen Lemmenpolku, joka on rakennettu kalastusta silmällä pitäen.

Kun hiilloksessa paahdettujen eväiden ystävä vihdoin onnistuu löytämään perille, voi hän huokaista helpotuksesta. Kaupunki toimittaa polttopuut omilla maa-alueillaan oleville nuotiopaikoille, eikä retkeilijöiden tarvitse niistä huolehtia.

”Sanginjoen Lemmenpolulta on pantu joskus vähän kuivaa hyvää halkoa suoraan auton peräkonttiin ja häivytty vähin äänin paikalta.”

Juha Peuraniemi

Oulun kaupungin maanhankintapäällikkö

Ilo loppuu kuitenkin lyhyeen, jos puuvarastolla on käynyt pitkäkyntinen. Peuraniemen mukaan on toisinaan vähän ikävää, että osalle nuotiopaikoista pääsee autolla.

– Sanginjoen Lemmenpolulta on pantu joskus vähän kuivaa hyvää halkoa suoraan auton peräkonttiin ja häivytty vähin äänin paikalta, toteaa Peuraniemi.

Peuraniemi kertoo, että varkaiden pään menoksi on suunniteltu valvonnan lisäämistä muun muassa asentamalla riistakameroita.

Polttopuiden anastus ei ole aivan tuore ilmiö, sillä jo Kalevan vanhassa jutussa kerrottiin puita katoavan muualle kuin nuotioon 5–10 halkoliiterillistä vuodessa. Ison luvun kuullessaan Peuraniemikin vähän yllättyy.

– Olisiko varastelu pikkuisen rauhoittunut. Ei meillä ole ainakaan noussut isommin puheenaiheeksi tällainen toiminta. Käyttäjät myös tarkkailevat toisiaan, ja Sanginjoen alueella on lisätty valvontaakin, kertoo Peuraniemi.

Nuotiopaikkojen käyttäjien on syytä osata käyttäytyä, jotta muidenkin viihtyvyys säilyy. Vanha eräretkeilijöiden nyrkkisääntö soveltuu urbaanimpaankin makkaranpaistoon: Jätä paikat parempaan kuntoon kuin ne olivat tullessasi.