Artikkelin lähde Kaleva
Missä he piileskelivät ennen 2000-lukua?
Anni HyypiöOulu Tehkäähän tilaa, äijät – 45 Specialin lavalla jytäävät torstaina yksinoikeudella oululaiset naiset. Ensimmäistä kertaa järjestettävä Kissojen yö -tapahtuma varaa esiintymislavan yhdeksi illaksi Dimi Salon, Tiina Vaattovaaran, Suvi Aallon ja Nelli Milanin käyttöön.
Uskaltaisiko kissojen yön sijaan puhua jo kissojen vuodesta? Kiitos Oulun musiikkikoulutuksen ja Voice of Finlandin, Oulun seudulla on 2010-luvulla käynnissä pienimuotoinen naislaulajien ja -bändien buumi.
– Nyt on pinnalla kauheasti naisbändejä, mutta oikein munakasta naisrokkia ei Suomessa vielä hirveästi näe. Yleensä oletuksena on, että nainen on nättinä ja laulaa nätisti.
Näin harmittelee oululaisen Sutina-bändin laulaja-kitaristi Susanna Silvenius. Kaksikymmentä vuotta eri bändeissä soittanut Silvenius kertoo puuhanneensa jo pitkään kiertuetta suomalaisille naisrockbändeille. Mutta ei kai vain sama räyhäkkuuden ja räkäisyyden puute vaivaa myös oululaista bändiskeneä?
Naispuolisten oululaisten rock- ja pop-laulajien historia on kapea ja kehnosti dokumentoitu. Oulun rockhistoriaan pohjamutia myöten perehtynyt kaupunginkirjaston musiikkiosaston johtaja Juha Sutelakin on edellisten vuosikymmenien naisartisteja ynnätessään ymmällään.
Hetken aivonystyröityään hierottuaan Sutela muistaa nähneensä kerran koululaisena Oulussa keikkailleen turkulaisbändin, jossa oli naisvokalisti. Keikka painui erikoislaatuisuutensa vuoksi mieleen.
– Iskelmässä on ollut mukana naisia, mutta Oulussa rock- ja pop-puoli on ollut hyvin miesvaltaista.
Kalevankaan kokoama lista ei ole täydellisen kattava esitys paikallisista naislaulajista. Vaikka 1960–90-lukujen välisinä vuosina kaupungissa eittämättä vaikutti monia naisartisteja, tietoa heistä on ollut lähes mahdotonta löytää.
Vaikka rokki alkoi soida Oulussa jo 1960-luvulla, vaarallinen ja rämisevä maailma oli ensin rajattu miehille. Kun Oulun rautalankapioneerien joukossa oleva lyseolaispoikien yhtye Spiders kokeili 60-luvulla kitaran kielten kestävyyttä, naislaulajat Aili Haapola, Ritva Mäntykenttä, Marjatta Seppänen ja Tarja-Liisa Tähtinen viihdyttivät tanssikansaa.
Poikkeuksen teki tiettävästi koko pohjoisen Suomen ensimmäinen folkyhtye Pomfelis, jossa lauloi Matti Partasen ja Jouni Suistolan rinnalla Liisa Lääveri.
1970–80-luvuilla Oulussa innostuttiin punkista ja uudesta aallosta. Tänä aikana naisartistien historiassa kirjattiin kaksi pientä merkkipaalua: vuonna 1982 Maritta Kuula julkaisi yhtyeensä 500 kg lihaa kanssa ensimmäisen albuminsa, ja neljä vuotta myöhemmin muhoslais-tyrnäväläinen tyttöbändi Tiikerikakku ponnisti rockin SM-kisoissa kuudenneksi.
1990-luvulla nähtiin raskaan metallin nousu, jota Oulussa johti Sentenced. Vaikka Kemissä räyhäsi räväkkä Santa Lucia, naisten puolella oli hiljaisempaa: vuosikymmenen saldoksi jäi naislaulajia sisältäneiden Kammarit- ja Butter Brothers -yhtyeiden perustaminen ja Satu Pitkäahon pääsy tangomarkkinoiden finaaliin vuonna 1992.
Nyt iso osa
2010-luvulla Oulusta on noussut naislaulajia pinnalle erityisesti Voice of Finlandin kautta. Tosi-tv:stä tunnettuutta ovat saaneet esimerkiksi sisarukset Saara ja Suvi Aalto,Tanja Vähäsarja, Janis Joplin -tulkitsija Maya Paakkari ja Vuoksi-bändin kanssa sittemmin keikkaillut Kirsi Lehtosaari. Lisää tosi tv-menestystä tuli vuonna 2013 Mitra Kaislarannan Idols-voiton kautta.
Bänditoiminta voi vireästi: Mielikarkissa on kaksi naislaulajaa, samoin kolmen sisaruksen bändissä Kanelissa ja akustisessa folkduossa Kuun tyärissä. Raahesta ponnistaa indiepop-rock-linjoilla liikkuva naistrio The Georgies. Hikisempää linjaa vetää aivan omia polkujaan kulkeva, tarpeesta riippuen 4–7 naisesta koostuva Impivaara.
Koska Susanna Silvenius ei menettänyt toivoaan munakkaiden naisartistien löytämisessä, tarinalla on onnellinen loppu: Sutina on lokakuussa mukana Tukikohdalla järjestettävässä Kyykkypissa-kiertueella, jossa Sutinan ja turkulaisen Viper Armsin ohella soittaa kattaus oululaisia naisbändejä.
kello 21 alkaen.
– Koen olevani ennen kaikkea lauluntekijä. Siltä puolelta tulevat kaikki esikuvanikin, kuten Juice Leskinen ja Mariska. Lauluun minulla ei ole esikuvia.
Musiikkikasvatusta ja laulupedagogiikkaa opiskelleen Vaattovaaran bändikaverit ovat löytyneet oululaisen musiikkikoulutuksen kautta.
– Harrastajia täällä riittää. Enemmän tarvitsisimme tuotantoyhtiöitä, ihmisiä, jotka osaavat jalostaa musiikista tuotetta.
Vaattovaara laulaa myös Rock the party -bilebändissä. Cover-kappaleita esittävissä bändeissä soittaminen on monelle muusikolle tapa lihottaa tilipussia, sillä omalla musiikilla harva tienaa.
– Toivoisin, että voisin tulevaisuudessa tehdä ammatin laulunopetuksesta ja omien biisien esittämisestä.
Laulaja-lauluntekijä Dimi Salo esiintyy torstaina duona kitaristi Jesse Heikkisen kanssa. Salo on omien sanojensa mukaan taustaltaan ”tavallinen muskarikakara”, joka on harrastanut musiikkia koko elämänsä.
Ensimmäistä kertaa Salo liittyi bändiin vuonna 2009 Tornion pop & jazz -konservatoriossa. Kokemus oli kauhistuttava.
– Ujostelin ja pelkäsin bändin kanssa oloa. Mutta koulun kautta opin siihen.
Naismuusikoiden kohdalla arvioiva katse keskittyy usein artistin ulkonäköön, ei siihen, miltä vahvistimesta kantautuva soundi kuulostaa.
– Sitä pitäisi sekä näyttää että kuulostaa hyvältä. Joskus tuntuu siltä, että hyvältä näyttäminen olisi naiselle tärkeämpää.
Artikkelin lähde Kaleva