Oulussa vilisee erikoisia luteita

Suomea kiertävät ludeharrastajat löysivät Oulusta uuden ludelajin viime viikolla.

Salla-Reetta Juuma

Oulu

Oulun Kiimingistä löytyi suoalueelta viime keskiviikkona ludelaji, jota ei ole koko Suomessa ennen nähty. Se muistutti hieman yleisesti tunnettua marjaludetta, sillä sen tuntosarvissa oli punaista.

Kunnian ludelöydöstä saa Pekka Raukko, aktiivinen ludeharrastaja. Raukko kiertää kahden muun miehen, Petri Metsälän ja Arto Muinosen kanssa Suomea asuntoautolla muutaman viikon ajan ja etsii eri paikkakunnilta luteita. Tämä on miesten näkemys lomailusta jo kolmantena vuonna peräkkäin.

Kolmikon mielestä luteet ovat ”järkyttävän kauniita”. Ludejahti on verrattavissa heidän mielestään lintujen bongaamiseen – sillä erotuksella, että luteiden etsinnässä pysyy mielenkiinto yllä, kun taas lintujen bongaaminen on puuduttavaa.

Miehet ovat antautuneet täysin ludeharrastukselleen.

– Suomessa on paljon tyhjiä alueita, joiden ludekannoista ei tiedetä yhtään mitään. Esimerkiksi Pudasjärvi on sellainen. Suuntaamme Oulun jälkeen seuraavaksi sinne tutkimusmatkalle, kertoo Metsälä.

Hietasaarentien varrella on suuria kuusia muutama kappale. Ne ovat ihanteellisia ludepaikkoja, joten kolmikko on pysäyttänyt asuntoautonsa tien sivuun ja haroo nyt puita suurien haavien avulla.

Oulu on heidän mielestään hyvä paikka etsiä luteita. Kaksi vuotta sitten tästä samaisesta paikasta löytyi myös uusi laji, joka todennäköisesti kuuluu suomuluteisiin. Nyt miehet haluavat kiivaasti tietää, onko kyseinen populaatio edelleen hengissä.

Tällä kertaa yksilö ei tunnu osuvan haaviin. Syynä voi olla kylmä alkukesä, jonka vuoksi useat ludelajit ovat vielä muna- tai toukkavaiheessa. Silloin niitä ei paljain silmin erota.

Mitä mieltä miehet sitten ovat siitä petivaatteissa viihtyvästä verenimijästä, seinäluteesta, joka väkisinkin tulee jokaisella ensimmäisenä mieleen luteista puhuttaessa?

– Seinälude on pilannut koko tämän hienon lajikunnan maineen. Suurimmalla osalla luteista ei ole mitään tekemistä ihmisen kanssa, sanoo Metsälä tiukkaan sävyyn.

Esimerkiksi harvinainen ”latikka” on seinäluteeseen verrattuna eri maata. Se syö sienirihmastoa ja viihtyy vanhoissa puissa.

– Luteiden aatelissukua siis, selventää Petri Metsälä pilke silmäkulmassa.