Piinapenkki: Mitä kitsastelu kertoo kunnan kulttuurista?

Tilastovertailun perusteella Ii rahoittaa kulttuuripalveluitaan noin neljä kertaa isommalla summalla kuin Kempele. Kempele on ollut vastaavien tilastojen hännillä aiemminkin.

Riitta Taulavuori

Kuntien kulttuuripalveluiden tuottamiseen käyttämät rahasummat vaihtelevat suuresti. Helsingin Sanomien äskettäisessä vertailussa haarukka oli 40–350 euroa asukasta kohden, kun lähteenä oli käytetty Tilastokeskuksen aineistoa vuodelta 2013.

Saman aineiston perusteella Oulun seudun kunnista pienin kuntalaista kohden laskettu rahasumma käytettiin vajaan 17 000 asukkaan Kempeleessä: 46 euroa. Toista ääripäätä edusti 205 eurolla vajaan 10 000 asukkaan Ii.

Oulussa summa oli 176 euroa, Limingassa 117 euroa, Lumijoella ja Hailuodossa 98 euroa, Tyrnävällä 70 euroa sekä Muhoksella 69 euroa. Kaikkien kuntien asukaskohtainen keskiarvo oli 111 euroa.

Luvut sisältävät taiteen perusopetuksen, kirjastotoimen, museo- ja näyttelytoiminnan, teatteri-, tanssi- ja sirkustoiminnan, musiikkitoiminnan sekä muun kulttuuritoiminnan.

Joitain vuosia aiemmassa, opetus- ja kulttuuriministeriön laatimassa selvityksessä kuntien kulttuuritoimen nettokustannuksista Kempele oli niin ikään alueen kunnista tilaston hännillä.

Kunnat tilastoivat kulttuuripalveluitaan jossain määrin eri tavoin. Tilastoja voi kuitenkin pitää suuntaa antavina, arvioi Kuntaliiton erityisasiantuntija Ditte Winqvist.

Kempeleen kunnanjohtaja Tuomas Lohi, voiko tilastotietojen perusteella päätellä niin, että kitsaasti kulttuuripalveluihin rahaa käyttävä Kempele suhtautuu kulttuuriin kielteisesti?

– Ei missään tapauksessa. Meillä on kunnassa hyvin aktiivinen kolmas sektori, joka järjestää monenlaista toimintaa ja tapahtumia, ja se vaikuttaa osaltaan siihen, että suoraan kunnan järjestämää toimintaa ei ole niin paljon.

– Euromääräiset satsaukset ovat yksi tapa vertailla kuntia, mutta ne eivät kerro kaikkea. Eri kunnissa on erilaisia toimijoita ja perinteitä tuottaa kulttuuripalveluita. Eikä se ole välttämättä tavoiteltavaakaan, että kunta järjestää kaiken itse.

Ovatko kuntalaiset nurisseet siitä, että kunta ei tue tarpeeksi kulttuuripalveluiden järjestämistä?

– On näitäkin puheenvuoroja kuulunut ja varsinkin sen jälkeen, kun on vertailtu euromääriä. Mutta aika pian keskustelu kääntyy siihen, että meillä kyllä on paljon kulttuuritoimintaa, mutta siitä pitäisi pystyä tiedottamaan tehokkaammin. Tiedonkulussa on varmasti petrattavaa, eikä se vaadi edes isoja euromääräisiä panostuksia.

– Olemme myös jo pyrkineet helpottamaan tilaisuuksista ilmoittamista kunnan nettisivuilla ja some-palveluissa.

Kuntien kulttuuripalveluista käytetyimpiä ovat kirjastot. Kempeleen pääkirjasto sijaitsee kauppakeskus Zeppelinissä, ja sen lisäksi kunnassa on Kempeleen koulukeskuksessa sijaitseva koulukirjasto. Riittääkö tämä Kempeleen kokoiselle kunnalle?

– Oulun seudun kirjastot toimivat hyvässä yhteistyössä ja niiden aineistot ovat asukkaidemmekin käytössä. Pääkirjaston sijainti kauppakeskuksessa on koettu tosi hyväksi ja helposti lähestyttäväksi ratkaisuksi.

Nykyinen hallitus haluaa antaa kunnille luvan käyttää entistä enemmän luovuutta järjestää kulttuuripalveluita. Millaisia uusia luovia malleja Kempeleessä aiotaan ottaa käyttöön?

– Mietimme parhaillaan keinoja, joilla pystymme kehittämään sivistys-, kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluiden kokonaisuutta. Yksi osa tätä on Kempeleen kunnan kulttuuriohjelman laatiminen. Ohjelma hyväksyttiin kunnassa keväällä.

Ohjelmassa mainitaan muun
muassa yhteistyön tiivistäminen kolmannen sektorin kanssa, mutta myös kulttuuritoimen henkilöstöresurssin vahvistaminen. On siis mahdollista, että Kempele käyttäisi enemmän rahaa kulttuuripalveluihin?

– Yhtäkkiä ei ole tarkoitus lisätä rahoitusta, vaan katsomme tarkasti, mitä uupuu ja mihin tarvitaan lisäresurssia. Tiukkaa varmasti tulee olemaan. Pyrimme saamaan rahan mahdollisimman vaikuttavaan käyttöön.

fakta