Ikä ei ole keilaradalla mikään hidaste

Seniorikeilaaja Riitta Nikupeteri toi kaksi hopeaa Bolognan EM-kisoista.

Janne Taanila

Oululainen Riitta Nikupeteri ei ehtinyt Suomessa juuri juhannusta viettää, kun hän osallistui keilauksen senioreiden Euroopan mestaruuskilpailuihin kesäkuun lopulla.

Nikupeteri toi Italiasta mukanaan kaksi hopeamitalia.

EM-kisat on jaettu eri ikäryhmiin ja eri osakilpailuihin: on single, double ja trio-osakilpailut. Osakilpailujen yhteenlaskettu sijoitus toi all events -hopeaa. Tämän lisäksi hän selviytyi arvokilpailujen henkilökohtaiseen kuuden kilpailijan masters-finaaliin, josta sai hopeaa.

Aiemmin hän on käärinyt voittoja double-kilpailuissa kilpasiskonsa Päivi Uusinarkauksen kanssa. Ruotsin parikisasta he toivat kultaa ja Saksan Münchenistä hopeaa.

– Bolognaan lennettiin yhteisellä koneella. Oulusta lähti kaksi keilaajaa ja koko Suomesta 140 kisaajaa. Yhteensä kisoissa oli noin tuhat osallistujaa.

Vuodesta 1984 saakka keilannut Nikupeteri on jäänyt totaalisesti koukkuun kaatojen tuomiin onnistumisen elämyksiin.

– Keilaus on mukavaa liikuntaa, mutta myös sosiaalinen harrastus. Etenkin joukkuepelit ovat lajin suola, ja välillä pääsee porukalla uusiin paikkoihin.

Pari vuotta sitten hän oli Yhdysvalloissa, missä järjestettiin maailman ensimmäiset seniorikeilauksen MM-kilpailut.

– Siellä sain single-kilpailussa pronssia. Tapasin samalla ammattitason naiskeilaajia, jotka ovat tienanneet koko elantonsa keilaamalla.

Vaikka Suomen naiskeilauksessa, seniorikeilauksesta puhumattakaan, ei suuria summia liikutella, suhtautuu Nikupeteri vakavuudella lajiin.

– Kilpailu on aina ykkösasia, kun matkalle lähdetään. Mutta toki pitkillä reissuilla tulee monet muutkin asiat elämästä käsiteltyä.

Toisaalta ulkopuolisen voi olla vaikea kestää keilanaisten porukkaa, jos ei itse satu keilaamaan.

– Keilauksesta meillä riittää aina puhuttavaa, vaikka tuntitolkulla.

Nikupeterin harrastus alkoi opiskeluiässä. Hän päätyi vuoden 1984 syksyllä keilakouluun ja seuraavana vuonna Oulun Luistinseuran naiskeilaajiin, kun joku seuran jäsenistä oli huomannut Nikupeterin viihtyvän radalla.

Sittemmin moni seurakaveri on vaihtunut, mutta Nikupeteri ei ole harkinnut lopettamista.

– Parasta keilaamisessa on yhdessä menestyminen. Ensi syksyksi on jo tekeillä joukkue senioreiden valtakunnalliseen sarjaan, ja toki ensi vuoden EM-kisat Kööpenhaminassa ovat jo kalenterissa.

Toisaalta nuoria ei tunnu riittävän tarpeeksi seuratoimintaan mukaan.

– Kilpakeilailu on selvästi vähentynyt. Sen sijaan nuoret harrastavat nykyään enemmän viihdekeilausta: halliin tullaan viikonloppuisin hohtokeilamaan.

Nikupeterin mukaan noin 15 vuotta sitten harrastajakeilailu oli pienessä nosteessa, kun koneelliset pistelaskusysteemit otettiin käyttöön.

Nikupeterin pelaajauran aikana Pohjois-Suomesta ei ole OLS:n ohella muita naisjoukkueita korkeimmalle liigatasolle saakka päässyt.

– Parhaimmillaan voitimme perättäisinä vuosina yleisen tason hopeaa, kultaa ja pronssia.

Fakta

Riitta Nikupeteri

Syntynyt 8.7.1958 Kemin maalaiskunnassa.

Asuu puolisonsa kanssa Oulun Karjasillalla.

Opiskeli Rovaniemellä Lapin kansankorkeakoulussa sosiaalialaa, kunnes lähti Ruotsiin vanhainkotiin töihin.

Muutti vuonna 1981 Ouluun.Aloitti lääkintävoimistelijakoulutuksen seuraavana vuonna.

Työura fysioterapeuttina Oulun Diakonissalaitoksessa.

Harrastaa mökkeilyä, ulkoilua, lukemista, elokuvia ja Lapin matkailua.

Riitta Nikupeterin sanoin keilaus on herkkää puuhaa. Rytmi ja ajoitus pitää saada kohdilleen sekä pallo pitää valita oikein kullekin rataprofiilille. ”Sitten kun nämä onnistuu, niin homma on kevyttä.”



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva