Artikkelin lähde Kaleva
Pelastuslaitoksen mukaan padolla käydään hälytystehtävissä yhdestä kolmeen kertaa vuodessa.
Eetu HalonenOuluKun Merikosken voimalaitoksen rakentamisesta oli vuonna 1939 kaupunginvaltuustossa päätetty, järjesti voimalaitoksen rakennustoimikunta suunnittelukilpailun Oulujoen suistoalueen asemakaavasta. Kilpailun voitti Alvar Aalto.
Aalto suunnitteli Hupisaarten edustalle niin sanotun kauneuspadon, jonka avulla vesi peitti joenpohjan kivikot, jotka kosken patoamisen myötä olivat nyt tulleet esiin. Kauneuspato ulottuu yhä tänä päivänä Hupisaarten kasvihuoneiden kohdalta Toivoniemen etelärannalle. Pato on matala, minkä vuoksi sitä käytetään oikopolkuna Hupisaarilta Tuiran puolelle.
Reitti voi olla kuitenkin vaarallinen.
”Varo vaaraa!
Viimeksi keskiviikkona kaksi henkilöä jäi kauneuspadolle loukkuun, kun voimalaitoksen tulvaluukut avattiin heidän kävellessään patoa pitkin.
Luukut pantiin kuitenkin kiinni, ja kaikki selvisivät tapahtumasta säikähdyksellä.
Pelastuslaitos oli tilanteessa vesipelastuksen varalta valmiudessa.
Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen riskienhallintapäällikkö Tomi Honkakunnas kuitenkin sanoo, että kauneuspadolle nalkkiin jääneitä ihmisiä joudutaan pelastamaan harvoin.
– Hälytystehtävissä sinne mennään yhdestä kolmeen kertaa vuodessa, hän kertoo.
– Todelliset vaaratilanteet, joissa joudutaan luukkuja sulkemaan kuten keskiviikkona, ovat todella harvinaisia.
Huomattavasti enemmän päänvaivaa pelastuslaitokselle aiheuttavat esimerkiksi voimalaitoksen alakanavan alue ja Torinranta.
– Kauneuspato ei näyttele kovinkaan merkittävää roolia meidän vesipelastustehtäviemme kokonaisuudessa, Honkakunnas muotoilee.
Ihmisten pääsyä kauneuspadolle on yhtä kaikki hankala estää. Merikosken alajuoksu on usein kuiva, jolloin padolle pääsee joen pohjaa pitkin melkein mistä kohdin tahansa, vaikka kulku padon päädyistä olisikin estetty.
Tällä haavaa kauneuspadon molemmissa päissä on kyltit varoittamassa patoluukkujen avautumisesta ja voimakkaasta virtauksesta. Sekä Hupisaarilta että Toivoniemestä on toistaiseksi esteetön kulku padon päälle.
Kauneuspadosta vastaa Merikosken voimalaitoksen omistaja Oulun Energia.
– Estämistä on vaikea mitenkään toteuttaa, tuumaa Oulun Energian kehityspäällikkö Mikko Vesterinen.
– Patohan pitäisi koko matkalta eristää, että sinne ei pääsisi. Paikallisesti siinä on aika hankala alkaa toimimaan. Meidän pitää tietenkin kriittisesti tutkia, onko asialle jotain tehtävissä.
Kylttien ohella padolla kävelijöitä varoitetaan hälytyssummerilla. Summeri rupeaa soimaan noin minuuttia ennen patoluukkujen aukeamista.
Pelastuslaitoksen Honkakunnas muistuttaa, että patoluukut voivat aueta käytännössä koska tahansa.
– Ei sen tarvitse aina edes olla mikään tulvatilanne, hän sanoo.
– Voimalaitoksessa saattaa tulla jokin hätäsulku, ja automaattinen ohjaustoiminta alkaa ajaa turbiineja alas. Tällöin tulvaluukut avautuvat hyvinkin nopeasti.
Honkakunnaksen mukaan tulvaluukkujen läpi kulkeva virtaama on erittäin voimakas, jopa 150–200 kuutiota sekunnissa. Kun tämä yhdistetään kauneuspadolla verrattain matalaan veden korkeuteen, on pelastajien työ alueella jo melko hankalaa. Toisaalta vesi on ihmiselle vaarallisen korkealla, mutta toisaalta taas niin matalalla, ettei sinne ole pelastajilla veneellä asiaa.
Virtaus haittaa merkittävästi myös uimista.
– Virtaamien keskelle loukkuun jääneen tavoittaminen on tuolla todella vaikeaa, Honkakunnas kiteyttää.
– Onneksi nyt keskiviikkona pystyttiin sulkemaan tulvaluukut ja odottamaan, että virtaamat loppuvat. Saatiin kaverit sieltä pois.
Kaksi palomiestä hukkui yrittäessään pelastaa kauneuspadolle mennyttä poikaa toukokuussa 1969. Vasemmalla sama padon kohta nykyään.Miesten vene ajautui liian lähelle patoa, ja virtaava vesi kumosi paatin nurin. Molemmat palomiehet joutuivat kamppailemaan voimakkaita pyörteitä ja padon läheisyydessä vaikuttavaa imua vastaan. Onnettomuus havaittiin rannalta, ja toiset kaksi palomiestä lähtivät uimaan apuun.
Porki saatiin jo nostettua soutuveneen päälle, mutta pyörteet onnistuivat kaatamaan veneen jälleen. Uiminen kovassa virtauksessa ja imussa kulutti nopeasti myös auttajien voimia.
Sitten palomies Laitisen huomattiin ajautuneen virran mukana pyörteistä pois, kasvot vedenpinnan alapuolelle kääntyneinä. Paikalle tuotu palokunnan toinen vene kuljetti hänet rantaan, josta mies kiidätettiin edelleen lääninsairaalaan.
Kun Porkin ja Laitisen soutuvenettä sitten päästiin lähemmin tutkimaan, löydettiin Porki takertuneena jalastaan kiinni veneköyteen. Hän oli ollut useita minuutteja veden alla.
Kummankaan palomiehen henkeä ei pystytty pelastamaan. Sen sijaan padolla ollut poika pääsi turvaan, kun voimalaitosta oli pyydetty sulkemaan patoluukut.
Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen riskienhallintapäällikkö Tomi Honkakunnas kertoo, että suurin osa laitoksen palomiehille sattuneista kuolemantapauksista on tapahtunut Merikosken voimalaitoksen alueella.
Artikkelin lähde Kaleva