Artikkelin lähde Kaleva
Piippolan kirjaston Haanpää-museossa
pääsee kurkistamaan, millaisista asioista kirjailija oli kiinnostunut ja kuinka tarkasti hän kaiken tallensi.
Riitta Taulavuori, teksti
Markku Hyttinen, kuvatSiikalatva-pyhäntä– Tarkka mies. Ei heittänyt mitään hukkaan.
Näin luonnehtii piippolalaista kirjailijaa Pentti Haanpäätä (1905–1955) kotiseutuneuvos Seija Hankonen esitellessään kirjailijan nimikkomuseoon koottua esineistöä.
Hankonen toimii museo-oppaana tottuneesti, eikä ihme: hän on paitsi eläkkeellä oleva kirjastonhoitaja, myös Pentti Haanpää -seuran sihteeri ja Korpelainen-säätiön asiamies.
Korpelaista ei sovi sivuuttaa, kun puhutaan Haanpäästä. Se on Ison-Lamujärven rannassa Pyhännällä sijaitseva, mökistä ja saunarakennuksesta koostuva entinen asutustila, jonne Haanpää viimeisinä elinvuosinaan vetäytyi kirjoittamaan ja kalastelemaan.
Postiautossa Pyhännälle matkannut kirjailija taittoi loppumatkan yleensä joko pyörällä tai suksilla. Kalakaverit ja muut seuramiehet tiesivät tulla Korpelaiseen tarvittaessa.
Kesäisin siellä viettivät aikaansa myös Haanpään vaimo Aili ja tytär Elsa sekä liuta vaimon sisaria ja muuta sukua – mihin kirjailija aika ajoin hermostui ja uhkasi myydä pois koko paikan.
Mutta palataanpa museoon.
Kahdesta huoneesta sekä mittavasta määrästä monenkirjavaa jäämistöä koostuva museo sijaitsee nykyään Siikalatvan kuntaan kuuluvan Piippolan kirkonkylässä kirjaston yhteydessä.
”Mittava” on luonnikas määritelmä tavarapaljoudelle, jota ei ole toistaiseksi luetteloitu.
– Ammatti-ihmiseltä luettelointi veisi noin kaksi kuukautta, jos vain saataisiin apuraha työtä varten, Hankonen arvioi.
Osa tavaroista tosin luetteloitiin jo vuosituhannen vaihteessa, jolloin Haanpään nimikkohuone toimi vielä vanhan kirjaston tiloissa.
– Mutta kun muutimme vuonna 2008 tähän nykyiseen paikkaan, otettiin käyttöön uusi järjestelmä – ja entiset tiedot hävisivät.
Luettelo sotavarusteista. Jäsenkirjat seuroista, yhdistyksistä ja lautakunnista, joihin Haanpää on kuulunut. Matkustusasiakirjat suomalaisen kulttuurivaltuuskunnan mukana vuonna 1953 tehdystä Kiinan-matkasta. Laatikollinen kirjeshakkikuponkeja ja vihkoittain pelattuja shakkipelejä.
– Haanpää oli noin 20-vuotias opetellessaan Kansanvalistusseuran kirjeopistossa englannin kieltä, ja samoihin aikoihin hän alkoi pelata kirjeshakkia. Pelikavereita löytyi Euroopan eri maista sekä Kanadasta ja Australiasta asti.
– Piippua poltteleva mies shakkilaudan äärellä. Tällainen mielikuva jäi, muistelee Haanpään sisarenpoika Mikko Kauranen vierailuaan poikasena kirjailijaenonsa kodissa Piippolassa.
Shakin ohella Haanpää pelasi mielellään korttia ja kuunteli pelimiesten turinoita.
Ei musiikkikaan vierasta ollut. Gramofonissa pyörivät esimerkiksi Hiski Salomaa, Georg Malmstén, Georg Ots, Harmony Sisters ja Tauno Palo. Museokammarin levykokoelman perusteella Haanpää toi kaupunkireissuiltaan savikiekkoja kupleteista sinfonioihin saakka.
– Sellaistakin puhuttiin, että hän olisi kylällä kävellessään hyräillyt jotain. Mutta muuten hän oli päättänyt, ettei laula eikä soita, Seija Hankonen kertoo.
– Penttihän oli sotajalalla koulua vastaan, koska hän piti sitä alistavana laitoksena. Siellä pakotettiin esimerkiksi laulamaan.
Kansakoulun Haanpää jätti kesken kahdesti, ja Hankosen mukaan kyllästyneenä: koulussa kun tankattiin asioita, jotka poika tiesi ennestään.
– Hän itse oppi lukemaan jo viisivuotiaana ja oli kiinnostunut kaikesta. Hän keräsi muistivihkoonsa tietoja esimerkiksi Suomen historiasta, maantieteestä, purjehduksesta, keksijöistä ja vieraskielisistä sanoista.
Haanpäällä oli tapana kulkea vihko ja lyijykynä takataskussaan. Ruutupaperivihkoihin hän kirjoitti niin teoksensa kuin muistiinpanot elämästään.
– Tilikirjaa hän piti siihen saakka, kunnes meni naimisiin. Hän merkitsi vihkoon kaiken, kuten jokaisen ostamansa postimerkin ja tikkuaskin ja myös sen, mitä meni viinaan, tupakkaan tai korttipeliin. Vuoden lopussa hän laski kaiken yhteen, Hankonen mainitsee.
Samaan tapaan hän piti kirjaa pyydystämistään kaloista. Sitä hän teki elämänsä loppuun saakka.
Myös uniaan Haanpää kirjasi verekseltään muistiin ollessaan nuori mies.
– Hänellä oli haaveena koota niistä kirja, mutta se jäi lopulta tekemättä.
Katso kuvagalleria.
näytelmä
herää eloon
Leskelässä
Riitta TaulavuoriKirjailija Pentti Haanpää on tänä vuonna ajankohtainen monesta syystä, eikä vähiten siksi, että hänen syntymästään tulee syksyllä kuluneeksi 110 vuotta ja kuolemastaan 60 vuotta. Leskelän kesäteatterissa nähdään tänä kesänä Keskipisteen alueellisen kesäteatteriyhdistyksen kantaesityksenä Haanpään teksteihin ja muistiinpanoihin perustuva näytelmä Perjantaina ensi-iltansa saaneen näytelmän kaksi ensimmäistä näytöstä on julkaistu – Tämä oli varsin mielenkiintoinen tehtävä, sillä ensiksi piti opiskella Haanpään käsiala. Joissain kohdin tekstistä ei saanut mitään selvää, koska hän oli kirjoittanut uutta tekstiä vanhan päälle. Lisäksi jouduin muuttamaan Haanpään kirjallista ilmaisutapaa ’puhuttavampaan’ muotoon. Kauranen kuvailee näytelmää tyypilliseksi köyhän kansan kuvaajana tunnetun Haanpään tuotannossa. Keskiössä on pienviljelijä Asko Korpi, jonka tila kuulutetaan pakkohuutokauppaan. Juonesta löytyy viitteitä Nivalan vuoden 1932 konikapinaan. Kaurasen mielestä Haanpään tekstit ovat erittäin ajankohtaisia vielä nykyäänkin. Yhteiskunnan kahtiajakautuminen ja ihmisten ylivelkaantuminen ovat todellisuutta Suomessa, ja yhtymäkohtia voi löytää myös kreikkalaisten ahdinkoon.
Artikkelin lähde Kaleva