Erilaiset lastenkutsut

Oulussa 28-vuotiaaksi asti asunut Jenni Kangasniemi lähti unelmiensa perään Helsinkiin, mutta halusi palata kotiseudulleen kuvaamaan uutta elokuvaansa.

Lyhytelokuvaa valmisteltiin uusioperheitä haastattelemalla.

Janne Taanila, teksti ja kuvat

Viikonloppuna Hietasaaressa hääri monenkirjavaa porukkaa, kun oululaislähtöinen ohjaaja Jenni Kangasniemi palasi tuttuihin maisemiin kuvaamaan uusinta Lasten kutsut -lyhytelokuvaansa.

– Olen ollut nuoresta lähtien kiinnostunut näyttelemisestä ja elokuvataiteesta. Valveella työskentelin vuosittain järjestettävillä lasten- ja nuortenelokuvien festivaalilla, Kangasniemi sanoo.

Yhteyksiä löytyi omasta takaa, sillä Oulun elokuvakeskuksen koneenhoitaja Eero Leiviskä on hänen kummisetänsä.

– Päädyin kuitenkin opiskelemaan vaatetusalaa, jolta jättäydyin äitiyslomalle ennen valmistumistani.

Kangasniemi sai kaksi lasta melko lyhyen ajan sisään, joskin äitiyslomalla ollessaan idea elokuvaurasta konkretisoitui unelmasta toteen.

– Kävin ensimmäisen kerran Taideteollisen korkeakoulun pääsykokeissa 2010 enkä päässyt sisään, vaikka ylsin pääsykokeiden viimeiseen vaiheeseen.

Se oli hänelle ratkaiseva hetki.

– Tiesin pystyväni tavoitteeseeni, vaikka hain elokuvakouluun aivan raakileena suoraan äitiyslomalta.

Seuraavana suunnitelmissa olikin muutto Helsinkiin, jossa alan työpaikat ja koulutus kohtaavat.

– Kahden kuukauden kuluttua olin jo mainostuotantoyhtiössä töissä ja pääsin Kansallisteatteriin työhaastatteluun.

Mainoselokuvamaailma ahdisti, mutta teatterissa Kangasniemi pääsi lavastajan assistentiksi, aitiopaikalle seuraamaan näytelmäharjoituksia ja ohjaajan työskentelyä.

– Hakeuduin alan ihmisten pariin ja tein koko ajan töitä. Ryhmäteatteriin pääsin ohjaajan assistentiksi.

Käänne elokuvanteossa oli työsopimus helsinkiläisen Tuffi Filmsin kanssa.

– Erityisesti Rooli-lyhytelokuva ja sen tuottaja sekä toinen ohjaaja Elli Toivoniemi opettivat minua elokuvantekoon.

Kangasniemi kartoitti elokuva-alaa monesta eri suunnasta ja pyrki elokuvakouluun kaikkiaan kolme kertaa, kunnes päätti löytää tiensä alalle opiskelun sijasta tekemisen kautta.

– Vuonna 2013 hain viimeisen kerran taideteolliseen, sen jälkeen olen työllistänyt itseni alalle muilla tavoin, hän kertoo.

Kangasniemi oli mukana elokuvien ja tv-sarjojen tuotannoissa, mutta osallistui myös Hollywoodissa järjestettyyn käsikirjoituskilpailuun englanninkielisellä Credits story -tekstillään.

Tuottaja Mete Sasioglu kiinnostui käsikirjoituksesta, mutta sai kylkiäisenä kosolti paljon muitakin ideoita. Näistä yksi oli juuri Hietasaaressa kuvattu Lasten kutsut.

– Halusin palata omalle kotiseudulleni elokuvaa varten. Pohjoinen oleminen viehättää, siinä on jotain erilaista kuin etelän tunnelmassa.

Kuvauspaikka varmistui viime kesänä, kun Kangasniemi oli viettämässä isänsä Pekka Turusen 60-vuotissyntymäpäivää Hietasaaressa Villa Pukkilassa.

– Tiesin heti, että tänne pitää päästä kuvaamaan. Minulla on vielä mummola Oulussa, joten sieltä saimme hyvää rekvisiittaa kuvauksiin.

Työryhmään kuului noin 30 henkeä, joista viisi oli oululaisia. Erityisen kiitollinen Kangasniemi on Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan rahastolle.

– Ilman 17 000 euron apurahaa emme olisi päässeet Ouluun ja elokuvaprojekti olisi ollut vaakalaudalla.

Elokuvan ideaa jalostettiin yhdessä käsikirjoittaja Minna Panjasen kanssa ja he tekivät ennakkohaastatteluja saadakseen lisätietoa uusioperheiden arjesta.

- Usein vedotaan siihen, että toimitaan muka lasten asialla. Aina se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Lisäksi ikäpolviajattelussa on suuria eroja esimerkiksi siinä, miten suhtaudutaan avioeroon.

Myös oma ero tyttärien isästä vaikutti ajatteluun.

– Uusi tilanne laukaisi monia keloja, huomasin kuinka lapset toimivat kilpenä, kun aikuiset nielivät ja pimittivät omia tunteitaan.

Kangasniemi itse kertoo tulevansa kovista oloista ja olleensa isovanhempiensa kasvattama. Kotoa hän muutti pois jo 15-vuotiaana.

– Ihmiset pysähtyvät harvoin miettimään omia elämänvaiheitaan: elämään liittyy kerroksia, jotka nousevat pintaan eri tilanteissa. Täällä tunnen taas olevani kuin teinityttö, hän sanoo.

”Tiesin heti, että tänne pitää päästä kuvaamaan. Minulla on vielä mummola Oulussa, joten sieltä saimme hyvää rekvisiittaa kuvauksiin.”

Jenni Kangasniemi

Toimintaviihde ei kiinnosta Kangasniemeä, vaan hän on kiinnostunut ihmissuhteista ja peitetyistä tunteista.

– Pidän mustasta huumorista ja nautin kihelmöivästä tunnelmasta.

Taiteen näkökulma asioihin kiehtoo ja taideopetus kiinnosti häntä kovasti.

– Mietin aikanaan, voiko minusta tulla mitään ilman muodollista koulutusta.

Nyt Kangasniemi on tyytyväinen, ettei saanut opiskelupaikkaa.

– Penkillä istumisen sijaan olen tehnyt tolkuttoman määrän töitä. Intohimoni alalle on ollut eteenpäin vievä voima ja ponnistanut minut koko ajan korkeammalle.

Lasten kutsut -työnimellä kulkeva lyhytelokuva siirtyy parhaillaan jälkituotantovaiheeseen. Ensi-ilta on suunnitteilla marraskuulle, jolloin järjestetään seuraava Oulun lasten- ja nuortenelokuvien festivaali.

– Vaikka kyse ei ihan lastenelokuvasta olekaan, minulle on tärkeää, että elokuva saataisiin ensi-iltaan juuri Oulussa.

Valmisteilla on lisäksi kolme muuta projektia yhteistyössä Sasioglun kanssa.

– Tavoitteeni on vielä ohjata koko illan elokuvia. Tällä hetkellä työstän monen muun idean ohella erään kirjallisen teoksen dramatisointia pitkäksi elokuvaksi.

Fakta