Artikkelin lähde Kaleva
Oulun Hietasaari on ainutlaatuinen luonto- ja kulttuurikokonaisuus. Siinä yhdistyy sellaisia arvoja, jotka eivät ole korvattavissa lyhytnäköisen laskelmoinnin tuloksena.
Kaikista saarella asuneista on muuallakin tunnetuin kirjailija T. Vaaskivi. Tatu Georg Adolf Vahlsten syntyi Helsingissä 19.7.1912, kuukauden isänsä kuoleman jälkeen.
Hätääntynyt leski pakeni Ouluun äitinsä, kauppiaanlesken Aino Niskasen luo Torikadun maalaiskauppaan ja Hietasaaren kesähuvilaan. Siellä Tatu vietti lapsuutensa naisten hemmottelemana ihmelapsena. Myöhemmin huvilaa hallitsi hänelle läheinen täti Lyyli Niskanen.
Lukuhalun lisäksi Vaaskiven intohimo oli luonto, hyönteisten tarkkailu ja keruu, kasvinäytteiden prässäys ja systematisointi. Kasvitiede oli hänen muuten heikosti menneen koulunkäyntinsä vahvimpia aineita.
Hietasaarelaiseen tapaan hän oli myös luova palstaviljelijä. Palstaviljely on yksi Hietasaaren arvokkaimmista perinteistä. Siinä luonto ja ihmiskäden työ, kulttuuri yhdistyvät arvokkaalla tavalla.
Vaaskiven luontoharrastus alkoi Hietasaaressa, jossa pohjoispohjalaisen meriluonnon lisäksi oli Toppilan satamasta laivojen mukana levinneitä tulokaslajeja.
Tämä eksoottinen kasvisto rakensi pojan vilkkaassa mielikuvituksessa satumaan. Rehevä saari tuntuu yhä paikoitellen siirtyneen jostakin etelämpää.
Kaukokaipuuta ruokki Toppilasta lähtevien ja saapuvien laivojen katsominen Mustasalmen rannasta Oulunselälle. Se antoi kannustinta ryhtyä kirjoittamaan itämaisia ja muita eksoottisia aiheita sisältäviä lehtinovelleja oululaiseen viihdelukemistoon Nyyrikkiin.
Vaaskiven muistolaatta on Puistolan talossa Pakkahuoneenkadulla. Kiinnostava on Holger Lybäckin elämäkerran (1950) tieto, että hän ei oikein viihtynyt keskikaupungilla, jossa vanhempien kirjailijoiden maine kummitteli F.M. Franzénista V.A. Koskenniemeen.
Hietasaaressa kirjallisesta urasta haaveileva nuorukainen saattoi olla vapaa tästä raskauttavasta painosta ja luoda oman maailmansa, johon kuului luonto ja historia, vaikkapa Tervahovi ja sen englantilaispoltto Krimin sodan aikana.
1920-30-luvun taitteessa Vaaskivi muutti Helsinkiin, kirjallisen elämän keskukseen. Vaikka hän sai vähitellen aseman yhtenä maan johtavista kirjallisuusarvostelijoista ja esseisteistä, haaveet omasta kirjallisesta läpimurrosta ajoivat hänet säännöllisesti Hietasaareen kirjoittamaan, varsinkin kesäisin.
Vuosikymmenen puolivälissä Tatu Vahlstenista tuli aitosuomalaisittain T. Vaaskivi.
1930-luvun lopulla hän alkoi toteuttaa suurisuuntaisia romaanisuunnitelmiaan. Onnellisena kesänä 1938 hän kirjoitti Hietasaaressa elämäkertaromaanin Loistava Armfelt kohteenaan tämä suomalaissyntyinen Kustaa III:n suosikki, myöhemmin Aleksanteri I:n armosta Suomen ensimmäinen kenraalikuvernööri.
Toisen maailmansodan ja erityisesti talvisodan puhkeaminen syksyllä 1939 oli herkälle ja epäkäytännölliselle haaveilijalle hänen psyykensä hajottanut kriisi. Vaaskivi pakeni Ruotsiin palaten vasta välirauhan aikana Ouluun.
Hietasaaressa hän alkoi kirjoittaa suurinta romaanihankettaan Rooman toisesta keisarista Tiberiuksesta. Jouluun mennessä romaanin ensiosa oli valmis ja ilmestyi seuraavana vuonna.
Toisen osan kirjoitustyö pääsi alkuun toukokuun lopussa 1941 ja etenikin ripeästi, mutta silloin oltiin jo uuden sodan kynnyksellä. Vaaskivi pakeni muinaisen Rooman maailmoihin, mutta pommitukset mursivat hänen fyysiset ja psyykkiset voimansa. Oulu oli saksalaisjoukkojen tärkein tukikohta ja sikäli neuvostopommittajien maali.
Vietettyään kesän 1941 Raahen Arkkukarissa Vaaskivi toipui sotapsykoosista voidakseen palata Hietasaareen, jossa hän eli joulukuun keskivaiheille asti yksin. Hän oli tullut lääkeriippuvaiseksi: pitääkseen yllä kirjoituskykyään ympärivuorokautisina työpäivinä hän vuoroin käytti piristerohtoa, Pervitiniä, saksalaisen aseveljen lahjaa suomalaisille kaukopartiomiehille, ja vuoroin unilääkkeitä voidakseen hetkeksi nukahtaa.
Vaaskivi unelmoi pääsystä toistamiseen Italiaan, mutta sotivassa maailmassa se ei ollut mahdollista. Ulkomaanmatka rajoittui Ruotsiin, Södertäljen lepokotiin kesäksi 1942. Sieltä Vaaskivi palasi loppukesästä Ouluun.
Lapsesta asti oli mielessä väikkynyt suurin taiteellinen idea, Kristus-aiheinen romaani. Vaaskivi ehti kirjoittaa sitä lähes kolmesataa sivua eristyneenä Hietasaaren huvilaan, psyykkisen ja fyysisen romahduksen partaalla, mutta Pervitininkään voimalla hän ei saanut sitä valmiiksi. Teos julkaistiin keskeneräisenä vuonna 1943 nimellä Pyhä kevät.
Niskasen huvilaa, kuten kahta muutakaan naapurihuvilaa ei enää ole, koska Oulun kaupunki purki ne vuonna 1992. Tämä on varoitus viranomaisille ottaa selvää, liittyykö purettavaan rakennukseen historiallisia tai kulttuurisia arvoja.
Nykyisellään Mustasalmen rannalla on vain tuuhea metsikkö. Mitään muutakaan huviloiden tilalle ei ole tullut.
T. Vaaskivi oli Hietasaaren poika ja pojaksi hän jäikin. Hän kuoli siellä 21.9.1942 vasta 30-vuotiaana. Hän on sellainen merkkihenkilö, jonka muiston takia Hietasaari on säilytettävä sen luontoa, historiaa ja kulttuuria kunnioittaen. Se on kansallisesti arvokas ympäristö, jossa yhdistyvät kasviston ja hyönteisten harvinaislajit, rikas linnusto sekä vanhan huvilaelämän muistot.
Artikkelin lähde Kaleva