Artikkelin lähde Kaleva
Nelli Ahosola
Maiju Torvinen kuvat
Kaleva
OULU Ilma Martinniemen Laitakarissa on kuuma ja raskas. Saaren läpi ajaa hiekkaa pöllyttävä pakettiauto, joka kyyditsee uimarenkaisiin sonnustautuneita lapsia rantaan.
"Ennen tuntui, että Rauma-Repola on ikuinen, varma työpaikka", sahalla aikanaan monissa hommissa työskennellyt Pentti Soronen toteaa.
Nyt Laitakarissa käydään uimassa.
Kasvillisuus peittää näkymää merelle, mutta 30-metrinen piippu näkyy joka suuntaan. Haukipudas-seura on hakenut voimalan piipun suojelua vuonna 2011.
"Odotamme kovasti ympäristöministeriön päätöstä", toteaa Martinniemen kyläyhdistyksen varapuheenjohtaja Irja Lahdensivu.
Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen arkkitehti Antti Huttunen kertoo, että ympäristöministeriön ratkaisua odotetaan yhä.
Rakennukset omistava UPM-Kymmene teki piipun suojelua tukeneen ely-keskuksen päätöksestä valituksen.
"Jos ympäristöministeriössä tehdään päätös esityksemme mukaisesti, jää UPM:n harkittavaksi, mitä itse voimalalle tapahtuu."
Koska vain piippua on esitetty suojeltavaksi, ei voimalan purkamiselle jää estettä.
Kyläyhdistyksessä toivotaan alueelle kaavoituksen mukaista teollisuustoimintaa.
Myös sataman kehittäminen olisi mahdollista, Lahdensivu huomauttaa. Paikka olisi hänen mukaansa hyvä vaikka hiukan isommaksi vierasvenesatamaksi.
Voimalarakennuksen pelastamisesta ei juuri haaveilla.
"Sille on vaikea löytää käyttötarkoitusta", Lahdensivu toteaa.
Pääsy voimalaan toivotaan estettävän, sillä ympäristö on vaarallinen siellä kulkevalle nuorisolle.
Vaikka entisten saharakennusten suojeluun suhtaudutaan kylän aktiivien parissa varovaisen realistisesti, harmittaa hiomorakennuksen purkaminen vieläkin.
"Siinä oli tyyliä", toteaa aikanaan kesätyöläisenä sahan ruokalassa työskennellyt Sirkka Soronen.
Kun sahan toiminta vuonna 1988 loppui, hävisivät Martinniemestä pikkuhiljaa kaupat ja pankkipalvelut. Parhaimmillaan Martinniemessä oli yli tusinan verran kauppoja.
Nyt kylältä ei löydy edes pankkiautomaattia.
Alueella on värikäs historiansa, ja siellä on nähty monenlaista kulkijaa. Disponentin asunnossa, Martinhovissa, tupaa ovat pitäneet lukuisten yrittäjien lisäksi kasakat ja saksalaiset.
Tarina kertoo, että pihan kannon juuressa lepää haudattuna kasakka hevosineen. Kummituksista kulkee monenlaisia tarinoita.
Johdon sihteerinä toimineen Liisa Takalon mukaan Martinhovissa majoitettiin hienoja ulkomaisia vieraita.
Majoitustehtäviä ovat ajaneet muutkin kylän vanhat rakennukset: yleislakon aikaan 1929 Kerhola toimi majoitustilana. Nykyisin entinen juhla- ja kokoontumispaikka on varastokäytössä.
Artikkelin lähde Kaleva