Artikkelin lähde Kaleva
Eeva Kauppinen Kaleva
Pyhäjärvi Kun Täydenkuun Tanssit alkavat, on paras mansikka-aika. Pyhäjärvellä on vuodesta 1992 asti tarjottu makeita taiteellisia maistiaisia ja koottu tanssin apajia kuntalaisille, käypäläisille sekä alan harrastajille ja ammattilaisille.
Aina on ilmassa jotain uutta.
Nyt festivaalin taiteellinen johtaja, oululainen tanssitaiteilija ja taiteilijaprofessori Pirjo Yli-Maunula värittää festivaaliohjelmaa nykysirkuksella tarjoten festivaalilla vähintään yhden sirkusteoksen vuosittain.
"Lähtökohtana on oma vilpitön innostus ja kiinnostus nykysirkukseen", Yli-Maunula linjaa.
"Taiteiden välinen yhdistyminen on jo tapahtunut rakenteellisella tasolla esimerkiksi taidehallinnossa. On täysin luontevaa, että tanssifestivaalille tuodaan sirkusta."
Pirjo Yli-Maunula on festivaalin puikoissa toista kautta. Hän oli johdossa 2003-2006 ja nyt vuoteen 2016, jolloin "Pyhäsalmen ihme" täyttää 25 vuotta.
Festivaalin avasi sunnuntai-iltana nykysirkuksen kantaesitys Ride. Sisällä Inmet-areenalla nähtiin ensimmäinen osa oululaislähtöisen työparin sirkustaiteilija Ilona Jäntin ja arkkitehti Tuula Jekerin kaksisosaisesta teoksesta.
Tuula Jeker on suunnitellut teosta varten pari pientä ja yhden isomman liikkuvan vempeleen, joita hän nimittää esiintymiskoneiksi.
"Tässä on kaikenlaisia valoa tuottavia koneita, jotka valaisevat Ilona Jänttiä lavalla. Ne liikkuvat ja muuttavat muotoaan. Minua kiehtoo, etteivät ne ole vain lavasteita tai veistoksia", Jeker kertoi.
Maanantaina iltapäivällä suurin poljettava pyörähärveli rullasi Pyhäjärven urheilukentälle.
"Olen usein verrannut Ilona Jänttiä jääkuningattareen. Esiintyjänä hänessä on valtava karisma ja rauha, jota on ihanan levollista katsoa", Yli-Maunula esitteli.
"Katsoisin Ilonaa vaikka syömättä monta päivää."
Teoksena Ride kuitenkin jäi ulkokohtaiseksi.
Sirkustaiteilijan briljanssi hukkui hämärään, eikä aitoa, merkityksellistä vuorovaikutusta vekottimien ja Ilona Jäntin välille syntynyt.
Härvelit olivat yllättävän kömpelöitä eikä niiden kone-estetiikka sykähdyttänyt.
Harmi kyllä, sillä odotukset olivat korkealla. Eikä vähiten Tuula Jekerin mainitsemien inspiraation kohteiden vuoksi: sveitsiläisen Jean Tinguelyn mekastavat dadaistis-surrealistiset, robottimaiset romuveistokset, joita nähtiin viimeksi keväällä Amos Andersonilla Helsingissä, sekä hollantilaisen Theo Jansenin pvc-muovista rakennetut liikkuvat rantahirviöt, Strandbeests.
Jekerin esiintymiskoneiden soisi kyllä kehittyvän oman evoluutiokaarensa huipulle.
Rideä kannattaa omintakeinen idea, jonka työstämistä työparin toivoisi jatkavan ajan kanssa. Tästä voi syntyä kansainvälisestikin ainutlaatuinen näyttämöllinen innovaatio, Age of Stagespecies.
Enemmän kuin Bonk, kumarrus Leonardo da Vincin, Tinguelyn ja Jansenin suuntaan.
Täydenkuun Tanssien luonne on olla uutta luova ja kokeileva. Tällä kertaa mukana festivaalilla on paljon monitaiteisia ja kollektiivisessa työprosessissa syntyneitä teoksia.
"Tämä on veteen piirretty viiva, missä vaiheessa hierarkisuus päättyy ja jakamisen prosessi alkaa", festivaalijohtaja pohtii.
"Tanssi itsessään on hyvin monitaiteellinen taiteen muoto. Siinä on aina väistämättä muutakin läsnä kuin tanssi. Mutta minun ajatukseni menee enemmän työprosessiin, millä tavalla ajankäyttöä ja sananvaltaa on jaettu. Tilan antaminen työprosessissa on tärkeää. Monesti kun antaa sananvaltaa ja tilaa toisille taiteilijoille, heistä voi nousta esiin sellaisia puolia, mitä ei olisi itse edes osannut tilata."
Yli-Maunulan logiikan mukaan esimerkiksi parkourista kiinnostunut henkilö saattaa tulla katsomaan Panu Varstalan Vapaata pudotusta ja jäädä katsomaan toisenkin teoksen.
"Tällainen porttiteoria minulla on. Katsotaan, kuinka se lähtee toimimaan."
Artikkelin lähde Kaleva