Artikkelin lähde Kaleva
Arvo Fredriksson. Diplomi-insinööri Arvo Fredriksson menehtyi pitkällisen sairauden uuvuttamana 21. kesäkuuta. Hän oli syntynyt Oulussa 17.9.1936.
Fredriksson valmistui diplomi-insinööriksi Oulun yliopiston prosessitekniikan osastolta syksyllä 1965. Hänen pitkä uransa Nuottasaaren tehdaslaitosten keskeisenä vaikuttajana ja vastuunkantajana alkoi jo harjoitteluaikana Oulu Osakeyhtiössä kesällä 1963.
Fredriksson oli ensimmäinen metsäteollisuuden palvelukseen pestattu Oulun yliopiston insinööri.
Työura alkoi tehdastutkimusinsinöörinä vuonna 1965. Edessä olivat suuremmat tehtävät: tuotantopäällikön ja kehitysjohtajan toimia seurasivat aikanaan tehtaan kaiken toiminnan johto sekä investointien suunnittelu ja toteutus. Yritysfuusioiden myötä Fredriksson toimi Veitsiluoto Oy:n, sittemmin Enso-Gutzeit Oy:n, Oulun tehtaiden paikallisjohtajana vuosina 1990-1995. Hän jäi eläkkeelle Stora-Enso Oyj:n Oulun sellutehtaan johtajan vakanssilta vuonna 1999.
Arvo Fredrikssonin useista läpiviemistä projekteista keskeisin oli selluloosatehtaan kokonaisuudistus neljässä peräkkäisessä projektissa 1982-1995, joissa pääprosessilaitteistot ja ohjausjärjestelmät modernisoitiin. Tärkeänä tavoitteena oli laitosten ympäristönsuojelun kohentaminen. Hankkeet mahdollistivat oululaisia kiusanneiden hajuongelmien minimoimisen. Merkittävän osan tehtäväkentässä muodosti myös tarvittavien valmiuksien rakentaminen paperikoneiden käynnistyksiin.
Arvo Fredriksson oli luonteeltaan rauhallinen. Esimiehenä ja työtoverina häntä pidettiin reiluna sekä helposti lähestyttävänä. Arskan tunsivat kaikki Nuottasaaren tehdasalueella.
Päätösesitysten teko ylimmälle johdolle vei joskus aikansa, mutta osin rohkeatkin esitykset olivat valmistuttuaan huolellisesti perusteltuja. Esityksensä Fredriksson kirjoitti usein käsin ihailtavan täsmällisellä ja kauniilla käsialalla.
Fredriksson oli sidosyhteisöjen joukossa kunnioitettu ja pidetty. Neuvottelijana hän oli sitkeä mutta myös valmis etsimään eväitä kaikkia neuvotteluosapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Insinöörimäiseen perusolemukseen lisäpiirteenä sisältyvä huumorintaju tuli esille monissa neuvottelutilanteissa.
Ammattipiirien tuntemaa arvostusta osoittivat merkittävät roolit FINCELLin teknisissä komiteoissa ja Suomen Paperi-insinööriyhdistyksen johtokunnassa. Tunnustuksena monipuolisesta vaikuttamisesta ja erityisesti Oulun tehtaiden kehittämistyöstä presidentti myönsi Fredrikssonille Suomen Valkoisen Ruusun ensimmäisen luokan ritarimerkin.
Fredriksson vietti nuoruusvuotensa Tuirassa ja Kellossa. Hän oli Oulun lyseon poikia ja muisteli mielellään kouluaikojaan. Huolimatta kurista ja ajoittain tiukasta oppimisen tahdista opettajien innostus työhönsä ja ponnistelu oppilaiden menestyksen edistämiseen jäivät Fredrikssonin muistoihin.
Hänen harrastuksensa olivat urheilullisia, mieluisimpina hiihto ja jääpallo. Myös piirtäminen kuului hänen mieliaskareisiinsa.
Fredrikssonin ylpeys oli hänen itse Oulujärven uittopuomeista salvomansa Posion hirsimökki. Mökki soi rauhoittavan paikan kiireisen työelämän vastapainoksi.
Vapaa-aikanaan Arvo-pappa oli perhekeskeinen ja nautti ajasta lasten ja lastenlasten seurassa. Aina avuliaalle isälle ja papalle kova paikka oli jo lapsuudesta tutun Ulla-puolison poismeno joitakin vuosia sitten. Ystävät muistavat Arskan miehenä, josta sai usein kaverin luonnonläheisiin harrastuksiin metsälle, kalaverkoille tai marjamättäille.
Arvo Fredrikssonia jäivät läheisten lisäksi kaipaamaan sukulaiset, ystävät ja entiset työtoverit.
Heikki Sipilä
Pekka Fredriksson
Artikkelin lähde Kaleva