Hiljainen saari henkii historiaa

Nelli Ahosola
Maiju Torvinen kuvat
Kaleva
OULU Varjakan mantereella sijaitsevan paritalon Lotinan pihassa kuivuu lakanoita. Perinneaita ja värikkäät lelut rajaavat rehevää takapihaa.
Nurmella on edellisenä päivänä käyty keppihevoskisat, joissa on ollut kolme tasaväkistä voittajaa. Vastaheränneet yhdeksänvuotias Maija, kuusivuotias Kaisa ja kaksivuotias Saimi vetävät kuistilla crocseja jalkaan.
Uutta rantaa ei ole juuri ehditty kokeilemaan, koska vesi on ollut niin kylmää. Vieressä sijaitsevassa kartanossa, Kapteenin talossa, tanssitaan usein häitä.
Tällä hetkellä Lotinassa on kaupungin vuokra-asuntoja. Pihalta pääsee metsään ja rannasta Varjakansaareen. Mantereenpuolinen satama valmistui keväällä. Töiden yhteydessä rannalle on istutettu puita. Tuulinen paikka koettelee taimia, joista luultavasti vain yksi selviää syksyyn.
Satamassa kokoustaa herrasmiehiä, jotka vaativat Varjakansaaren pitämistä luonnontilassa. Saareen suunnitellut loma-asunnot eivät heitä miellytä.
"Paikalla on mahtava historia. Menee pilalle, kun tehdään mökkejä."
Miehet muistelevat, että ennen saaren pystyi kiertämään ympäri rantoja pitkin. Nyt metsästyskin on kielletty.
Saaressa tunnelma on satumainen ja pysähtynyt. Venematkan tarjonnut saunamajuri Esko Vahera kertoo vierailleensa saaressa kerran meedion kanssa.
"Hän kysyi tiedänkö, että yhdessä rakennuksessa on valkea-asuinen nainen."
Ja tietäähän Vahera. Hän kertoo valokuvanneensa vanhan asuintalon päätyä. Vasta kuvasta Vahera huomasi, että yläikkunassa näkyi lapsen pää ja valkea naisen hahmo. Saarella onkin oma, traaginen historiansa. Väylällä sattui vuonna 1907 suuronnettomuudeksi kutsuttu veneturma, jossa hukkui 20 naista.
Vaikka Vahera iskee hyvää tarinaa, ei saaressa tarvitse kummitusjuttuja.
Kaunis paloasema, sahan vanha konttori ja rivinä seisovat asuinrakennukset kuiskailevat vierailijan korvaan tarinoita saaren vilkkaista kulta-ajoista.
Osa asuintaloista on harvinaisia pystyhirsirakennuksia. Sahayhdyskunnan uusklassiset rakennukset on suunnitellut arkkitehti Harald Andersin. Sisällä seinistä kurkistaa usean tapetin kerros. Alimpana pilkistää käsinmaalatun näköinen seinäpaperi.
Konttorissa asiakirjat ovat vaihtuneet taiteeseen. Lavastaja Heidi Kesti valmistelee Varjakka-teosta ja nukkuu talossa kesäöitä. Konttorirakennukseen on syntymässä unenomainen kurkistus sahatyöläisten maailmaan.
Hiljaisessa saaressa siihen onkin helppo upota.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva