Artikkelin lähde Kaleva
Heinäkuisena iltapäivänä Raahen
Härkätorinpuistossa riittää lämpöä. Pilvettömältä taivaalta kaikkensa antavan auringon alla on suorastaan kuuma.
Kaupungin ydinkeskustassa sijaitsevasta puistosta ei ole kuin puolenkymmenen kilometrin matka paikkaan, mistä löytyy vielä huomattavasti kuumemmat oltavat. Entisen Saloisten kunnan Rojuniemen alueelle 1960-luvulla valmistuneella Rautaruukin Raahen tehtaan masuunilla mittari näyttää 1 451 astetta. Nykyisin teräsyhtiö käyttää itsestään Ruukki-nimeä.
Tuotantoteknikko Harri Nousiainen ei mittarin lukemaa hätkähdä. Masuunilla 13 vuotta työskennelleelle Nousiaiselle puolentoistatuhannen asteen mittarilukema on arkipäivää. Se kertoo sulan raudan lämpötilan siinä vaiheessa, kun rautaa lasketaan masuunista senkkaan.
Emmaksi ristitty ykkösmasuuni on suoltanut sulaa rautaa noin 85 tonnin vetoisiin senkkoihin melkoisen rupeaman. Raudanlaskun aloittamisesta tulee elokuussa kuluneeksi 50 vuotta.
"Tietenkin vehkeet ja tekniikka ovat kehittyneet, mutta masuunin periaate on edelleen sama kuin silloin 50 vuotta sitten", Harri Nousiainen sanoo.
Masuunin kyljessä on ohjaamo. Tykkiohjaamo, lukee ovessa. Siellä tekniikan kehitys on nähtävissä; näppäimistöjä ja näyttöpäätteitä eli tietotekniikkaa.
"Täältä ohjataan poraa, jolla masuunin pohja avataan raudan laskua varten, ja tykkejä, joilla reikä suljetaan", Nousiainen selittää.
Samaan aikaan kun sulaa rautaa lasketaan jälleen kerran masuunista senkkaan, raahelainen Eero Teräslahti istahtaa Härkätorinpuiston torikahvilan pöytään. Pyhäjoen Parhalahdelta kotoisin oleva 88-vuotias Teräslahti on yksi niistä tuhansista, joiden jokapäiväinen leipä on tullut Rautaruukilta.
"Hyvä työnantaja se on ollut, ei voi muuta sanoa."
Rautaruukilta eläkkeellä oleva Teräslahti tietää konkreettisesti, millaiselle pohjalle Raahen kaupungin ja ympäröivän maakunnan hyvinvointi on rakennettu. Vuosi oli 1965, kun hän saapui ensimmäisen kerran töihin tehdasalueelle, ja nimenomaan pohjan kimppuun.
"Tulin konehommiin, kun tehdasta rakennettiin. Ensimmäiseksi kaivettiin kantoja maasta."
Kun rakennusurakat loppuivat, Teräslahti siirtyi tehtaalla muihin töihin. Viimeiset kymmenen työvuottaan hän teki varastomiehenä terässulaton työkaluvarastolla.
"Sitten pumppu sippasi. Kahdesti on pusero aukaistu", hän sanoo ja mukailee etusormellaan t-paidan alla kulkevaa leikkausarpea.
Rautaruukin merkitys Raahelle on suuri ja suuruudessaan kiistaton. Enimmillään tehdas työllisti paikkakunnalla 1980-luvun alkupuolella noin 4 300 ihmistä. Määrä on kutakuinkin sama kuin Raahen asukasluku 1950-luvun lopulla, jolloin kaupungissa toivottiin kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että tehtaan sijoituspaikaksi valikoituu nimenomaan Raahen seutu.
Eero Teräslahti sanoo koko maakunnan olevan riippuvainen Rautaruukin työpaikoista. Hän uskaltaa väittää, että ilman tehdasta Raahen kaupunkia ei olisi enää edes olemassa.
"Rautaruukin vaikutus näkyy täällä joka paikassa. Nytkin Raahe vain laajenee, kun koko ajan rakennetaan hirveästi uusia asuntoja."
Yhtiön vaikutuksesta Raaheen syntyi aikoinaan kokonaisia kerrostalolähiöitä, kun Rautaruukin ja sen alihankkijoiden työntekijöille tarvittiin asuntoja. Rautaruukin yhdessä Raahen kaupungin ja Saloisten kunnan kanssa perustama Raahen seudun asuntosäätiö rakennutti 1960-luvulta lähtien Ouluntien, Ollinsaaren ja Kummatin alueille kaikkiaan yli 1 200 asuntoa.
Seudulle asettuneet rautaruukkilaiset ovat kuitenkin jo 1970-luvulta lähtien rakentaneet itselleen omakotitaloja. Tämän seurauksena asuntosäätiön kerrostaloasuntoja on vapautunut tarjolle muillekin kuin tehtaan väelle.
"Nyt näitä vuokra-asuntoja taitaa olla tyhjillään yli 400, joten jostakin saisi kyllä tulla kaupunkiin lisää väkeä", Teräslahti toteaa.
Masuunilta raakarauta siirtyy senkassa terässulatolle. Siellä raudasta tehdään terästä.
Rautaruukki on varsin tarkka siitä, että Raahen tehdasta kutsutaan nimenomaan terästehtaaksi. Rautatehdas on ilmaisuna väärä, vaikka masuuneilla rautaa tuotetaankin. Rautaa tehdään vain siksi, että siitä voidaan tehdä terästä.
"Masuuneilla tehdään vain yhtä tuotetta, mutta sulatolla tehdään viikkotasolla pitkästi yli sataa eri tuotetta eli teräslaatua", Raahen tehtaan terästuotannon tuotantojohtaja Jarkko Matkala sanoo.
Erilaisia teräslaatuja Rautaruukin valikoimista löytyy lukuisiin käyttötarkoituksiin. Entistä kevyempiä ja lujempia erikois- ja suojausteräksiä on tänä päivänä tarjolla muun
muassa sotilas- ja siviilikäyttöön miehistönkuljetus-, miinanraivaus- ja arvokuljetusautoihin, joissa tarvitaan tehokasta suojaa esimerkiksi maamiinojen ja muiden räjähteiden aiheuttamaa uhkaa vastaan.
Neljä vuotta tehtaan terästuotantoa johtanut Matkala huokuu koko sulaton henkilöstön puolesta ammattiylpeyttä todetessaan erikoisterästen valmistuksen olevan tarkkaa touhua.
"Siinä hommassa kaikki seostusvaiheet ovat onnistumisen kannalta oleellisia. Erikoisterästen valmistus vaatii tiettyä kurinalaisuutta, koska soveltaa ei juurikaan voi."
Torikahvilan pöydässä Eero Teräslahti pyyhkii hikeä otsaltaan ja muistelee lämmöllä Rautaruukin ensimmäistä toimitusjohtajaa Helge Haavistoa.
"Hän piti työmiehistä hyvän huolen."
Haavisto nimitettiin toimitusjohtajaksi Rautaruukki Oy:n perustavassa kokouksessa 11. helmikuuta 1960. Hän johti yhtiötä kesäkuun 1981 loppuun saakka ja jatkoi sen jälkeen vielä hallituksen puheenjohtajana. Hallituksesta hän jäi eläkkeelle syksyllä 1985.
"Haavisto oli hyvä ja mukava johtaja. Sittemmin ovat johtajat olleet mitä ovat", Teräslahti sanoo.
Raahesta globaaliksi terästoimijaksi kasvanutta Rautaruukkia ollaan nyt yhdistämässä ruotsalaisen SSAB:n kanssa. Eero Teräslahti tietää, että toteutuessaan fuusio tarkoittaa ruotsalaisia johtajia.
"Vähän se mietityttää, että miten porukalla Raahen tehtaalla sen jälkeen menee. Saavatko olla töissä vai ei?"
Heinäkuisena iltapäivänä Rautaruukin eläkeläinen on kuitenkin sitä mieltä, että kaikesta huolimatta uskaltaa suositella Rautaruukkia työpaikkana uusille sukupolville.
"Omaa sakkia on siellä nytkin töissä, vävy ja vävyn pojat", toteaa Teräslahti.
Vaikka Raahen tehtaan henkilöstömäärä on laskenut yli neljän tuhannen huippulukemista nykyiseen noin 2 400 henkilöön, ei tehtaan merkitys Raahen kaupungille ja aluetaloudelle ole kaupunginjohtaja Kari Karjalaisen mielestä vähentynyt. Hän muistuttaa Rautaruukin ulkoistaneen vuosien saatossa lukuisia työtehtäviä.
"Vaikka tehtaalla on enää 2 400 omaa työpaikkaa, tehdään niitä samoja töitä kuin ennenkin on tehty alihankkijoiden toimesta. Minä olen sitä mieltä, että tehdasalue työllistää noin 3 200 henkilöä."
Tehtaan merkityksen kaupungille Karjalainen kiteyttää toteamalla, että tehtaasta Raahe elää vieläkin.
Karjalainen ei halua edes leikkiä ajatuksella, että tehdasta ei Raahessa olisi. Yksittäisenä työpaikkana tehtaan vaikuttavuutta Raahelle ympäristökuntineen on suorastaan vaikea kuvailla. Sen suuruutta sen sijaan pystyy kuvaamaan esimerkiksi sillä, että tehdasalueen laajuus on noin 500 hehtaaria ja että tehtaan alueella kulkee noin 30 kilometriä sisäistä rautatietä ja noin 40 kilometriä pyöräteitä.
"Raahe on aika lailla sama asia kuin Rautaruukki. Kyllä se on sillä lailla, että jos yhtiö sanoo, että satamaan rakennetaan syväväylä, niin >>
kaupunki laittaa 30 miljoonaa euroa laitureihin ja syväväylään. Ne rahat on jostakin vain etsittävä."
Raahen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Inkeri Kerola (kesk.) kuului vuodesta 2000 Rautaruukin hallintoneuvostoon siihen asti, kun se lakkautettiin 2010. Hän pystyy enempiä miettimättä luettelemaan pitkän listan Rautaruukin vaikutuksia Raahelle. Hän sanoo, että vaikka monet näkevät tehtaasta olevan omat haittansa paikkakunnalle, niin sopii miettiä, millainen ja missä jamassa Raahe oli ennen tehdasta.
"Minä en ainakaan vaihtaisi sitä pois. Jos pitää summata, niin sanoisin, että kyllä me voittajia tehtaan tulon myötä olemme, vaikka miten päin lasketaan."
Kaupunki joutui aikoinaan puhtaasti Rautaruukkia varten rakentamaan muun muassa kouluja ja päiväkoteja. Vastaavasti Rautaruukin ansiosta Raahessa on Kerolan mukaan esimerkiksi erinomaiset liikuntapaikat ja liikuntatarjonta, ja myös kulttuuritarjonta on erinomaisen hyvää Raahen kokoiseksi kaupungiksi.
"Rautaruukki on ollut monissa näissä asioissa käynnistäjänä. Meillä on myös vahva pk-alihankintasektori, joka on perinteisesti ollut Rautaruukki-sidonnaista, ja on vielä tänä päivänäkin", hän toteaa.
Melkein alusta saakka tehtaalla työskennellyttä työntekijäkuntaa Raahen tehtaalla on vielä jonkin verran. Inkeri Kerolan mukaan kiihkein ajanjakso tehdasväen sukupolvenvaihdoksessa on menossa juuri nyt, 2013-2015.
Yhtiön ensimmäinen varsinainen työntekijä tehdasalueella oli raahelainen kirvesmies Esko Suomela. Toukokuussa 1961 linjakeppejä tekemään palkattu Suomela ei kuitenkaan jäänyt Rautaruukille, vaan teki sittemmin työuransa Raahen paloasemalla. Hänet haudattiin kolme viikkoa sitten Raahessa 84 vuoden iässä.
Oman osansa tehdastöistä tehnyt Eero Teräslahti jatkaa kesän lämmöstä ja eläkepäivistään nauttimista. Tehtaalla hän kuitenkin käy edelleen säännöllisesti, kerran vuodessa.
"Joulueväät käydään aina tehtaalla syömässä. Muuten siellä ei tule enää käytyä."
Artikkelin lähde Kaleva