Punatiilinen helmi Oulun ytimessä

Markku Rättilä teksti
Jukka Leinonen kuvat
Kaleva
Oulu Terva liitetään olennaisena osana Oulun historiaan. Yhtä lailla siihen voisi liittää nahkan, jolla on ollut merkittävä rooli kaupungin teollistumisessa. Tuhannet oululaiset ovat saaneet leipänsä nahkan jalostuksesta.
Nahkateollisuus on jättänyt kaupunkiin pysyvät jälkensä Myllytullissa sijaitsevien tehdasrakennusten muodossa. Elämä sykkii niissä edelleen. Tehdasalueen entisissä tiloissa toimivat nykyisin muun muassa Tietomaa, taidemuseo ja toimistoja.
Rakennuskanta edustaa punatiilitehdasarkkitehtuuria, jota ei enää muualta Oulusta juuri löydy, Pohjois-Pohjanmaan museon kulttuuriperintötyön johtaja Pasi Kovalainen kertoo.
"Alue on kuulunut Oulun kaupunkikuvaan pitkään. Siinä on kaupunkimainen tunnelma."
Miljöö on iso kokonaisuus, mikä tekee siitä arvokkaan.
"Ehkä se on vielä todistusvoimainen", Kovalainen toteaa.
Kovalainen iloitsee siitä, että rakennuksille on löydetty uutta käyttöä. Miljöön tulevaisuus ei sen myötä ole uhattuna.
"Suurin rakennemuutos on jo tapahtunut teollisuusalueiden osalta. Uudiskäyttöä ja hyödyntämistä on joskus vaikea löytää sellaisille alueille."
Suurin vihollinen vanhoille teollisuusympäristöille on Kovalaisen mukaan aika. Sitä tarvitaan, kun yritetään löytää alueille uusia toimijoita.
Nahkaa alettiin jalostaa kaupungissa teollisessa mittakaavassa 1863, jolloin Karl Robert Åström perusti tehtaan. Hänen veljensä Hemming Åströmin osakkuuden myötä yhtiön nimeksi tuli Veljekset Åström. Yhtiön toiminta jatkui vuoteen 1960 saakka.
Aluksi tehdas toimi Dammisaaressa. Sittemmin tehdasalue laajeni kattamaan ison osan Myllytullia nahkatuotteiden kysynnän kasvettua Venäjällä, johon Suomikin tuolloin kuului.
Tuotevalikoima käsitti aluksi nahkaa ja koneiden hihnoja. Sittemmin tuotanto laajeni käsittämään kengät, erilaiset remmit, valjaat ja salkut.
Nahkatehdas tarvitsi myös tiiliä, metallia ja liimaa, joita tuotettiin omiin tarpeisiin.
Voima otettiin omasta laitoksesta. Veden saannin takasi vesitorni (nykyinen Tietomaan torni) voima-aseman vieressä.
Nahkatuotteiden kysynnän hiipuminen ja sitä seuranneet talousvaikeudet ajoivat yhtiön Pohjoismaiden Yhdyspankin haltuun 1930-luvulla.
Pääosa Åströmin tehtaan rakennuskannasta on yhä olemassa ja käytössä. Entisessä valjastehtaassa on ammattiopiston tiloja, liimatehtaassa Oulun taidemuseo ja voima-asemalla tiedekeskus Tietomaa. Päällisnahkatehtaassa on toimistoja ja ravintola ja pohjanahkatehtaassa asuintalo. Ne kaikki ovat olleet myöhempinä vuosina myös Oulun yliopiston käytössä.
Dammisaaren konttorirakennus on asuin- ja toimistokäytössä.
Åströmin ja viereisen Lasaretinväylän alueelle täydennysrakennetaan.
"Melko täyteen alue tulee. Aika näyttää, tehdäänkö liikaa", Pasi Kovalainen toteaa.
Hänen mielestään Åströmin alue naapurustoineen on joka tapauksessa onnistunut kokonaisuus varsinkin, jos kaikki toiminnalliset suunnitelmat toteutuvat.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva