Artikkelin lähde Kaleva
Heidi Hietala
Oululaistaiteilija Jussi Hukkasella on tapana kulkea kaupungilla taskulehtiö kädessään ja luonnostella siihen ideat, jotka pulpahtavat mieleen aikaa ja paikkaa kysymättä.
Muutaman vuoden ajan lehtiöille syntyi luonnoksia Apista, hahmosta, jonka ääni tuli Hukkasen kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavalta ystävältä, sarjan käsikirjoittajalta.
Kun Apin tarinat oli kerrottu, Hukkasen oli aika löytää täysin oma äänensä. Tuli nallen vuoro astua näyttämölle.
Se saapui eräänä iltana, jolloin Hukkanen istui kaverinsa kanssa baarissa. Edessä oli lasinalusia, jotka olivat takapuoleltaan valkoisia - ja niissä oli juuri sopivasti tilaa stripille. Hukkanen ehdotti seuralaiselleen battlea, jossa kaverit piirtävät vuorotellen stripin, kuin vastaukseksi edelliselle.
Hahmon nimi tuli ennen ensimmäistäkään piirrosta: Maailman paskin nalle.
Nalle on kuin 42-vuotias taiteilija itse. Sen kautta Hukkanen pystyy kertomaan henkilökohtaisista ongelmistaan yhtä helposti kuin luomaan laajempaakin yhteiskuntakritiikkiä. Stripeissä on aina huumoria mukana - kyyninen jurrutus turruttaisi tekijänkin.
Nalle on myös tekijäänsä monipuolisempi: siinä missä Hukkanen pysyy ikäisenään miehenä, nalle voi ottaa muunkin hahmon ja esiintyä vaikka naisena. Mutta pääsääntöisesti nalle on Hukkanen ja Hukkanen on nalle.
Nalle astui päivänvaloon ensimmäisen kerran sosiaalisessa mediassa, ja hahmon uusimmat seikkailut päivittyivät Facebookiin säännöllisesti.
Uransa alussa nalle oli roisimpi, jopa rasvainen kaveri. Sitten nallelle kävi kuten kaikille ikääntyessä: hahmo alkoi saada enemmän tasoja.
Toisinaan Hukkasen mielen vieressä on käynyt, että voikohan tiettyjä juttuja pistää hahmon suuhun lainkaan. Mutta kun on pannut, palaute on ollut niin kiittävää, että taiteilija on saanut yllättyä kerta toisensa jälkeen.
Keväällä, asiaa mietittyään, Hukkanen kirjoitti hahmon Facebook-sivulla strippihahmon jäävän tauolle. Nalle ja universumi olivat kuitenkin toista mieltä: Hukkanen sai apurahan aikuisten satukirjan tekemiseen.
Ja kun nalletarinoiden vauhdittaminen enemmän K-18-suuntaan kiehtoo, tilaisuus on aivan liian herkullinen jättää käyttämättä.
Sitä paitsi nalle mahdollistaa juuri sellaisen ilmaisun, jota Hukkanen rakastaa: sekatekniikkaa, jossa saa yhdistellä erilaisia tekemisen tyylejä, perinteistä kankaalle maalaamista öljyvärein ja sarjakuvaa. Sanoman ja huumorin yhdistelmästä puhumattakaan.
Nallen tarina taitaa olla vasta alussa.
Artikkelin lähde Kaleva