Artikkelin lähde Kaleva
Patrick Le Louarn
Saint-Jean-de-Braye Oulusta lähtöisin olevan Leena Nousiaisen, 44, suuri olohuone on kuin hänen teoksistaan muodostuva näyttely.
Ikkunan tuntumassa on ateljeenurkkaus. Valmistumassa oleva maalaus seisoo telineessä. Viereisen pöydän täyttää maalituubiröykkiö. 14-vuotias Sumppi-kissa rakastuu toimittajan kameralaukkuun.
Nousiainen muutti kolme vuotta sitten Ranskaan Orleans?in kupeeseen. Syynä oli ranskalaismies Alex Riviere, 37, jonka Nousiainen tapasi Rivieren ollessa Suomessa pitkällä työkomennuksella.
"Aloimme puhua Ranskaan muutosta vuoden tuntemisen jälkeen. Alex olisi kyllä mielellään jäänyt Suomeen, mutta ilmailualan työpaikan löytäminen näytti mahdottomalta", kertoo Nousiainen.
Ranskassa elämisen Nousiainen aloitti kielen opiskelulla. Nopeasti hänelle avautui, kuinka kieli toimii ja nyt hän puhuu ranskaa uskomattoman hyvin.
Nousiaisen työt on otettu uudessa kotimaassa loistavasti vastaan. Hän on osallistunut useamman taideyhdistyksen näyttelyyn jopa kunniavieraana. Kritiikki on ollut erittäin imartelevaa.
"Ranskaan muuton jälkeen olen elänyt taiteilijan työlläni. Tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut. Se tuntuu todella hyvältä. Tänne tuloni on myös lisännyt suomalaisten kiinnostusta taulujani kohtaan ja sielläkin myynti on lisääntynyt."
Nousiainen otti taiteilijanuransa ensimetrit jo ennen kouluikää.
"Olin viisivuotias, kun äitini sai joululahjaksi kirjan Edvard Munchin elämästä ja töistä. Hänen teoksensa antoivat minulle sysäyksen."
"Oulussa oli tuolloin esikoulukokeilu, johon mentiin kuusivuotiaana. Luokanopettajamme oli hyvin kulttuuriystävällinen. Hän otti yhteyttä vanhempiini ja sanoi, että Leenan taiteellisiin taipumuksiin kannattaa panostaa. Näin menin Puolivälinkankaan koulun yhteydessä toimivaan kerhomaiseen taidekouluun."
Kymmenvuotiaana Nousiaisella oli jo alkeet hyvin hallussa. Hänelle oli opetettu elävän mallin hallinta, mittasuhteet ja akvarellitekniikat.
"Meihin ei suhtauduttu vain lapsina. Meille opetettiin paljon ja meillä oli kova halu oppia", selvittää Nousiainen pieni nostalgian väre äänessään.
Vielä abivuonna Nousiaisen uravalinnassa taiteen kilpailijana oli äidinkielen opiskelu. Puntarissa oli selkeä lukemalla saatu tieto tai omien sisäisten tunteitten määräämä vaikea tie.
"Olen oheistyönä tehnyt kaikenlaista, jotta minulla olisi ollut varaa maalata. Noissa hommissa olen huomannut, ettei ryhmätyöskentely sovi minulle", kertoo taiteilija.
Leena Nousiainen ei ole omien sanojensa mukaan erakko mutta hän viihtyy hyvin itsekseen ja poistuu tästä maailmasta uppoutumalla ajatuksiinsa.
"Minulla on kova mieltymys värejä kohtaan ja tällä hetkellä olen kiinnostunut harmaista. Nyt on se vuodenaika, jolloin ne näkyvät. Syksyllä taas harmaat tuntuvat maksalaatikon värisiltä. Aluksi vedän kankaalle sillä hetkellä mieltymykseni kohteena olevan värin, teen taulunpohjan ja vasta sitten työ lähtee etenemään joko figuratiiviseen tai abstraktiin suuntaan."
Maalatessaan Nousiainen juttelee itsekseen, kuuntelee musiikkia ja on omissa maailmoissaan.
"Nuo hahmot, joita maalaan, ovat enemmänkin harkittuja ja niillä on jokaisella ehkä oma tarinansa. Kun teen niitä, kuuntelen laulettua musiikkia. Abstraktit työt taas ovat hengähdystaukoja ja maalatessani kuuntelen instrumentaalista musiikkia."
Artikkelin lähde Kaleva