Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu "Eräänä päivänä olin toimituksessa yksin ja huomasin niin sanotun vierashuoneen ovelle seisahtuneen tutunoloisen henkilön. Hänellä oli herraskainen keppi käsivarrella ja hattu toisessa kädessään. Minä tajusin, että siinähän oli presidentti K.J. Ståhlberg!" Väinö Tolonen, tuolloinen Kalevan uutistoimittaja, muistelee 1940-50-lukujen vaihteen tapahtumaa.
Yllätysvierasta ei tiennyt odottaa edes toimitusjohtaja Mauno Arokylä. Kenties edistyspuolueen veteraani tuli vanhan koulukaupunkinsa edistyspuoluelaisen valtalehden konttoriin vain vanhoja muistellakseen.
"Arokylä lähetti minut nopeasti noutamaan pormestari Heikki Kanniston, jotta arvovieras huomioitaisiin oikealla tavalla."
Tolosen tullessa Kalevan leipiin huhtikuussa 1946 muukin oli luupin alla kuin lehden kanta.
"Paperi oli säännöstelyssä, joten teimme enimmäkseen nelisivuista lehteä. Säännöstely vapautui vasta seuraavalla vuosikymmenellä."
Uutisten ja reportaasien laadinnasta kauppaopiston käynyt mies napattiin pian hallintohommiin. Koko lehtitalon kukkaronnyörien pitelijä Tolonen oli 1951 alkaen, vain titteli vaihtui ajan saatossa.
"Ja toki palkkaa tarkistettiin", Tolonen virkkoo pilke silmissään.
Väinö Tolonen on seurannut Kalevan monet muutosprosessit. Senkin kun siirryttiin 1966 Kirkkokadulta kauemmas, lähes maaseudulle Karjasillalle. Lehmäthän siellä uuden Kalevan talon vieressä käyskentelivät, Tolonen muistuttaa.
Tolosella on tarina tästäkin: "Eräälle toimittajalle muutto kauas keskustasta oli liikaa. Ennemmin hän sanoi itsensä irti kuin lähti sinne saakka."
Pitkän linjan kalevalaiselta voi kysyä sitäkin, mikä nosti juuri noihin aikoihin lehden levikiltään maan kärkiaviisien joukkoon.
"Kyllä se oli laaja asiamiesten ja kirjeenvaihtajien verkosto. Ei riitä että vain Pokkitörmältä katsellaan pitkin nykyistä Suur-Oulua. Pitää kiivetä Pudasjärven kirkontorniin katselemaan ja Iin majakkaan!" hän vinkkaa.
Sitoutumattomuus on auttanut aseman saavuttamisessa myöskin, Tolonen toteaa.
"Asiamieskokouksissa kerrottiin, että vuoden 1953 irtautuminen puoluesidonnaisuudesta toi uusia tilaajia muun muassa SKDL:n kannattajista ja maalaisliittolaisista. Edistyspuolueen aikaan ei esimerkiksi julkaistu SKDL:n vaali-ilmoituksia."
Uudenlainen Kaleva, se sähköinen versio, kuluu Tolosen käsissä Iin-kodissa.
"Luen siellä lehden läppäriltä, Oulussa ollessa paperilehtenä."
Tabloidiakaan hän ei vierasta. "Se päätös oli hyvä. Helpompi sen kokoista on käsitellä joka tilanteessa."
Väinö Toloselle tärkeintä, niin vankasti Kalevan mies kuin on ollutkin, ovat olleet perhe ja juuret Iissä. "Sukua, Talosia ja Tolosia alunperin, löytyy aina 1600-luvulle asti."
Jo toimittaja-aikoinaan hän kirjoitti paljon pakinoita Iistä. Samoja tienoon ja ihmisten tarinoita Tolonen on toimittanut kolmeksi vahvaksi niteeksi.
Hän kertoo, että neljänteen oli materiaali kasassa, mutta puolison sairaus esti teoksen valmiiksi saattamisen. Materiaali on nyt kunnan kotiseutuarkistossa ja mieluusti Tolonen luovuttaisikin viestikapulan nuoremman polven toimituskunnan käsiin.
Kotiseututyö on yhä harrastuksista tärkein, vaikkakaan kotiseutuyhdistyksen, nykyisen Ii-seuran, toiminnassa hän ei ole yhtä aktiivinen kuin takavuosina. Hän keskittyy vain vanhoihin valokuviin.
"Meitä on muutaman yli 80-vuotiaan porukka, joka kokoontuu käymään vanhoja kuvia läpi. Muistelemme mitä ja keitä valokuvissa voisi olla. Aktivoimme aivoja yhteiseksi hyväksi."
Ahkerana valokuvaajana Tolonen on lahjoittanut kotiseutuarkistoon yli 2 000 otosta, omia ja sellaisia, joita kirjahankkeisiin osallistuneet ovat antaneet.
Kun päivänsankari ei juhli eikä odota henkilökohtaista muistamista, hän ei kuitenkaan panne pahaksi, jos entiset ja nykyiset iiläiset kaivelisivat piirongin laatikoita ja kartuttaisivat kotiseutuyhdistyksen kuvakokoelmaa.
Siinä olisi tahtonsa ja tarmonsa kotipitäjän asialle omistaneelle syntymäpäivälahjaa kylliksi.
Artikkelin lähde Kaleva