Artikkelin lähde Kaleva
Lauri Hirvonen Kaleva
Oulu Täkkipultteja, 74 millin palkkeja, 42 millin lautoja, liimakärkisiä 90 millin konenauloja... Kun Tapani Ukonmaanaho puhuu Raksilan uimahallin korjausta vaatineista palkeista, kuulee, että mies ei rautakaupassa apua tarvitse. Hän jos kuka tietää, mitä Oulun kaupungin rakennukset ovat sisäänsä syöneet.
Ukonmaanaho teki elämäntyönsä Oulun kaupungin vanhempana ja vastaavana rakennusmestarina ja sittemmin suunnittelun ja rakentamisen valvojana. Ura kaupungilla alkoi 1965. Oulun pääkirjasto, Raksilan uimahalli ja Oulun musiikkikeskus ovat vain pieni osa niistä työmaista, joilla Ukonmaanaho ehti olla vuosikymmenten aikana.
Mieleenpainuvin rakennuskohde hänelle oli Ouluhalli. Kuplasta kun löytyy kattoa toista hehtaaria, ja rakenne oli Suomessa ensimmäinen laatuaan.
Ukonmaanaho ehti nähdä ja kokea rakennusalan muutoksen. Kun nykyään seinäelementitkin syntyvät tehtaissa, aikoinaan puuikkunat maalattiin ja jopa lasitettiin työmaalla.
"Perustuksethan yleensä vielä tehdään paikan päällä", hän naurahtaa.
Lihasvoima on samalla vaihtunut koneisiin ja työvoiman määrä vähentynyt.
"Aina joskus piti näyttää, että kyllä sitä lapiollakin voi tämän verran tehdä."
Mestarin katse suuntautui kuukausia eteenpäin, jotta esimerkiksi tarvittavat materiaalit olisivat ajoissa paikalla.
Aikataulut ovat vuosien saatossa kiristyneet. Juuri se luo Ukonmaanahon mukaan haasteen rakentamisen laadulle, jos sattuvat huonot olosuhteet. Toisaalta nykyisin kosteutta mitataan, kun ennen edettiin enemmänkin sormituntumalla.
Kosteusongelmissa katse kohdistuu myös asukkaisiin. Sauna ja kylpyhuone löytyvät joka huoneistosta ja veden käyttö on kasvanut.
"Lattiathan pitäisi aina kuivata sen jälkeen, kun käydään suihkussa."
Lapsuutensa Ukonmaanaho vietti Ylikiimingissä. Hänen äitinsä menehtyi pojan ollessa vain kuuden vuoden ikäinen. Isän lähtiessä sotaan 1941 kaksi miestä joutui pitelemään "isän poikaa", jottei tämä olisi lähtenyt mukaan.
Isän kotiuduttua pari vuotta myöhemmin Ukonmaanaho muutti heti takaisin hänen luokseen, vaikka muut sisaret jäivät äitinsä kotitaloon Vanna-mummun, tätinsä ja enonsa perheen hoiviin.
Ukonmaanahon elämän vaikein asia on ollut oman pojan kuolema liikenneonnettomuudessa vain 7-vuotiaana. Toinen elämän kulmakohta oli 2010, kun puoliso Anja menehtyi yli 50 vuoden avioliiton jälkeen.
"Ne ovat semmoisia, joista ei koskaan selviä täysin", hän sanoo.
Vapaa-ajan harrastuksista merkittävin on ollut murtomaahiihto. Ennen muutaman vuoden takaista ladulla kaatumistaan kilometrejä kertyi 2 000-3 000 talvessa.
Oulun tervahiihdon pisimmän matkan Ukonmaanaho sivakoi 40 kertaa peräkkäin.
Eikä hän työmaiden seuraamisesta ole vieläkään eroon päässyt. Siitä pitää huolen jo sekin, että poika jatkaa alalla. Isä vieraili hiljattain tämän työmaalla Länsiväylän varrella.
"Olipa se semmoinen kompleksi, ettei se pojallakaan palele päätä."
Artikkelin lähde Kaleva