Artikkelin lähde Kaleva
Jaana Skyttä
Oulu Karjasillan kirkon kanttorina 35 vuotta toiminut Kalevi Jantunen on huumorimies. Puhetta siivittävät hauskat sutkautukset. Elehdintä on vilkasta ja eloisaa, mutta Jantunen onkin aito "karjapohjalainen". Isä oli Karjalan Parikkalasta, äiti Pohjanmaalta.
Vuonna 1991 piispa Olavi Rimpiläinen kutsui onnitellessaan Jantusta leikillisesti kahden tähden tirehtööriksi. Silloin Jantunen sai Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin arvonimen director musices. "Ensimmäinen tähti", director cantus, hänelle myönnettiin 1984.
Parhaimmillaan Jantunen teki 12-14 tunnin työpäiviä. Päätyönsä ohella hän toimi 25 vuotta sivutoimisena tuntiopettajana Oulun Konservatoriossa kanttori-urkurilinjalla ja C-kanttorilinjalla sekä 11 vuotta Madetojan musiikkilukion urkujensoiton tuntiopettajana. Lisäksi hänellä oli yksityisoppilaita.
"En tuntenut uupumusta, työni oli niin palkitsevaa. Musiikillisuus on lahjani ja musiikki intohimoni", Jantunen sanoo.
Tie kohti "tähtiä" alkoi oikeastaan 50-luvulla Oulun Pakkahuoneenkadulla sijainneesta Arina Rauta -maataloudesta, jossa Jantunen työskenteli. Pianotunteja Ella Laguksen opastamana ottanut nuori mies kävi Sibelius-Akatemian pääsykokeissa. Lausunto oli kielteinen.
"Olin töissä, kun Akatemiasta soitettiin, että oli tapahtunut nimiväärinkäsitys ja olinkin hyväksytty."
Nuorukainen hyppäsi innoissaan siltä seisomalta Helsinkiin lähtevään junaan vailla tietoakaan asunnosta. Se järjestyi perheestä, jonka poika opiskeli kirkkomuusikoksi. Perheen pihassa oli urkuverstas. Paremmin ei olisi voinut käydä.
Vuonna 1959 kanttoriksi valmistunut Jantunen jatkoi Sibelius-Akatemian konservatorio-osaston kirkkomusiikkilinjalla ja valmistui musiikinjohtajaksi vuonna 1962 kiitettävin arvosanoin.
"Päätin ottaa opinnot vakavasti, kun olin kerta päässyt sisään."
Oulun tuomiokirkkoseurakunnassa työnsä aloittanut Jantunen valittiin vakinaisen kanttorin virkaan heti Karjasillan kirkon valmistumisen jälkeen vuonna 1963. Virkanimitys muuttui 80-luvulla ylimmän asteen kanttoriksi.
Kuorotyö oli Jantuselle merkittävä työsarka. Jo tuomiokirkkoseurakunnassa hän johti Tuomiokirkon poikakuoroa sekä Tuomiokirkon soittokuntaa.
Vuonna 1963 hän perusti Karjasillalle Oulunsuun kirkkokuoron ja johti kuoroa pari vuotta. Samaisena vuonna Jantunen perusti Karjasillan kirkkokuoron, jota hän johti 34 vuotta. Vuonna 1964 hän perusti Karjasillan kirkon Nuorten kuoron ollen sen johdossa 10 vuotta. Karjasillan kirkon lapsikuoron hän perusti vuonna 1966.
"Nuorten kuoro oli konserttitasoinen kuoro, ja teimme sen kanssa useita ulkomaanmatkoja. Konsertoimme Itä- ja Länsi-Saksassa, Norjassa ja Ruotsissa. Kuorossa oli tavattoman fiksuja ja lahjakkaita nuoria. Heistä oli paljon iloa seurakunnalle, kun sain heitä laulamaan ja säestämään eri tilaisuuksissa. Vuonna 1968 julkaistiin levymme Aamunkoitto."
Karjasillan kuorossa sopraanona lauloi myös oma Hellevi-vaimo. Yhdessä hänen kanssaan Jantunen järjesti kuorolaisille harjoitus- ja virkistysleirejä sekä matkoja. Niillä saivat olla mukana myös kuorolaisten perheet.
"Teimme pioneerityötä. Olimme yhtä suurta kuoroperhettä. Monista kuorolaisista ja heidän perheistään tuli elinikäisiä ystäviämme."
"Kirkkokuoron johtajana Kalevi oli lempeä, huumorilla opetustaan höystävä, toisaalta hyvinkin vaativa ja yksityiskohtia kerrasta toiseen hiova. Valloittava ja ihana persoona", kuvailee pitkäaikainen ystävä, Karjasillan kuorossa vaikuttava Eila Mursu-Lehtosaari.
Kanttorina Jantunen eli seurakuntalaisten mukana tuhansia koskettavia hetkiä, niin ilossa kuin surussa. "Jumalanpalvelus on kirkon keskeisin toimitus. Jokaiseen niistä pyrin valmistautumaan täydellä sydämelläni."
Artikkelin lähde Kaleva