Artikkelin lähde Kaleva
Kari Virta. Arkkitehti Kari Virta menehtyi 82-vuotiaana Meilahden sairaalassa 6. toukokuuta. Kari Virta oli syntynyt Helsingissä 3. helmikuuta 1932.
Kari Virta valmistui arkkitehdiksi Helsingin teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1957. Jo kaksi vuotta aiemmin hän oli opiskelutoverinsa Timo Penttilän kanssa perustanut yhteisen arkkitehtitoimiston, joka toimi vuoteen 1962 asti.
Toimistossa kaksikko osallistui aktiivisesti arkkitehtikilpailujen laatimiseen. Voittoisia töitä olivat muun muassa Tampereen Työväenopisto ja kansalaiskoulu Sampola vuonna 1958, Tampereen kauppaopisto 1960 sekä Helsingin kaupunginteatteri vuonna 1961.
Oman arkkitehtitoimiston Kari Virta perusti vuonna 1962. Toimiston alkukauden suunnittelutehtävät olivat enimmäkseen kansakoulurakennuksia pääkaupunkiseudulle.
Vuonna 1962 Virta voitti arkkitehtikilpailun Työväenopisto ja kansalaiskoulu Pohjankartanon suunnittelemisesta Ouluun. Tästä alkoi toimiston pitkään kestänyt Oulun kausi, johon suurimman sisällön toi Oulun yliopiston pohjoismaisen arkkitehtikilpailun voitto vuonna 1968.
Oulun yliopistosta muodostui Kari Virran elämäntyö. Lukuisia ja monipuolisia vaiheita sisältänyttä suunnittelutyötä tehtiin toimistossa yhteensä noin 30 vuoden ajan.
Oulun yliopistosta muodostui puhdaslinjainen strukturalistinen betonielementtirakennuskompleksi, joka sai toteutuessaan paljon kansainvälistä huomiota.
1970-luvulla toimisto suuntautui myös sairaalasuunnitteluun, kun laaja Kuopion yliopistollisen sairaalan laajennus- ja peruskorjausprojekti käynnistyi vuonna 1972.
Kari Virta painotti arkkitehtisuunnittelijana pragmaattista suunnittelumetodia ja sitoutumattomuutta mihinkään arkkitehtuurityylisuuntaan.
Alkuajan plastinen funktionalismi muuttui helposti 1960-luvun suomalaiseksi modernismiksi, sitten betonistrukturalismiksi ja myöhemmin 1980-luvulla myös postmodernismiksi.
Tyylisuuntiin sitoutumattomuuden vuoksi Kari Virta oli haluttu arkkitehtikilpailujen tuomari. Hän toimi ammattituomarina noin 20 suomalaisessa ja kansainvälisessä kilpailussa.
Työnantajana ja toimiston johtajana Kari Virta jaksoi kannustaa ja innostaa työntekijöitään ja yhtiökumppaneitaan uusien ideoiden kehittämiseksi. Hän sieti pitkälle tikanheittoa, musisointia sekä ammatillisia ja yhteiskunnallisia keskusteluja toimistossa.
Arkkitehtikilpailuja tehtiin vuosittain. Jo kohtuumenestyksellä oli palkintona vähintäänkin saunailta Palacessa. Useasti sauna- tai ravintolailta vietettiin varmuuden vuoksi jo ennen kilpailutulosten julkistamista.
Virran työtapaan kuului muiden suunnittelualojen edustajien sitouttaminen yhteen siten, että suunnitellut perusratkaisut olivat arkkitehtonisesti, rakenteellisesti ja taloteknisesti kokonaisvaltaisia.
Suunnitelmat viimeisteltiin oman veljen ja muiden toimiston sisustusarkkitehtien sekä usein myös hankkeeseen integroidun kuvataitelijan kanssa.
Kari Virta oli ihmisenä mielellään hieman syrjäänvetäytyvä ja elämäntyyliltään vaatimaton. Hän halusi myös arkkitehtina toimia mieluummin suunnittelun taustahahmona kuin esiintyä näkyvästi julkisuudessa.
Harrastuksina hänellä säilyi koko elämän ajan maailmanmenon aktiivinen seuranta, kirjallisuus ja matkailu.
Virta vetäytyi toimiston aktiivisesta toiminnasta vuonna 1999. Eläkepäivinään hän kunnosti kesäasunnokseen vanhan puutalon Loviisassa yhdessä aviopuolisonsa kanssa.
Kari Virta toimi Suomen Arkkitehtiliiton puheenjohtajana vuosina 1988-1989. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1992 ja kunniatohtorin arvo vuonna 2009.
Heikki Hoppania, Eino Leinonen ja Kari Palaste
toimiston entisiä työntekijöitä.
Artikkelin lähde Kaleva