Artikkelin lähde Kaleva
Anssi Juntto teksti ja kuvat
Oulu Mikko Jylhä vilkaisee työhuoneensa seinällä olevaa nukkeanimaation kuvakäsikirjoitusta ja polvistuu huoneen nurkassa olevan ison vanerilevyn ääreen.
Seuraavaksi kuvattavassa otoksessa tarvitaan mies- ja naishahmojen lisäksi sänkyä ja polkupyörää.
Kun Jylhä on asetellut hahmot ja esineet lavasteeseen, hän kurkistaa järjestelmäkameran etsimeen. Seuraavaksi on rajattava kuva ja päätettävä, mitä kaikkea kuvassa näkyy.
Vielä ennen kameran laukaisimen painamista on säädettävä oikea valaistus.
Jylhä on aloittamassa toistaiseksi Uusiokäyttösatu-työnimellä kulkevan nukkeanimaation sisäkohtausten kuvaamista.
Muihin tiloihin sijoittuvat kohtaukset hän kuvasi työparinsa Kati Juvanin kanssa viime keväänä. Kun nuket askarrellut Juvani sai vakituisen työpaikan Oulun kaupunginteatterista, jäi animaation tekeminen Jylhän harteille.
Koko projekti sai alkunsa oikeastaan jo vuonna 2006.
Jylhää oli pyydetty pulkkamäkeen, ja hän keksi napata roskalavalta pahvin laskuvälineekseen. Pian miehen päässä rupesi pyörimään tarina dyykkauspainotteista elämää viettävästä pariskunnasta, joka löytää roskiksesta vauvan.
Vähitellen vauva kasvaa aikuiseksi ja löytää kaiken tarvitsemansa roskiksesta.
Alkujaan Jylhä kirjoitti tarinansa lasten satukirjaan sopivaksi ja tarjosi sitä kuvataiteilijatuttavansa kuvitettavaksi. Se hanke ei kuitenkaan koskaan edennyt.
Sittemmin teksti julkaistiin Usvaneidot tanssii -runokokoelmassa ja sen pohjalta muokattu animaatiokäsikirjoitus sai Hinku ja Vinku -palkinnon keväällä 2010. Nyt käsikirjoitus on vihdoin päätymässä animaatioksi asti.
"Nämä ovat aina pitkällisiä juttuja. Ensin putkahtaa idea, ja sitten mietitään, mitä sillä voi tehdä. Animaation tekeminen vaatii aina useampia ihmisiä, sitä on mahdotonta tehdä täysin yksin. On haalittava sopivia tyyppejä ja sovitettava aikatauluja", Jylhä selvittää.
Alun perin animaation oli tarkoitus ehtiä Oulun kansainväliselle lasten- ja nuortenelokuvien festivaalille tulevana syksynä, mutta näillä näkymin valmista elokuvaa päästään ihailemaan vasta ensi vuoden puolella.
Maistiaisia on kuitenkin luvassa jo aiemmin.
"Meillä on varattuna pääkirjastolle näyttelyaika marraskuuksi. Siellä elokuvaa ei välttämättä vielä ole, mutta lähtökohtanammekin on ollut koota kiertävä näyttely kaikesta askartelusta ja siitä, miten älyttömistä asioista saa rakennettua sellaista, joka näyttää elokuvassa joltain ihan muulta", Jylhä kertoo.
Koska animaatio on pohjimmiltaan kierrätystarina, myös kaikki lavasteisiin käytetty materiaali on enemmän tai vähemmän kierrätettyä.
Ainoastaan nuket ovat lyhytelokuvaa varten tehtyjä.
Jylhällä ei ole aiempaa kokemusta yhtä isosta nukkeanimaatioprojektista. Sen sijaan lyhyitä piirrosanimaatioita hän on tehnyt useampiakin.
Animaatiosta Jylhä innostui teini-ikäisenä Ylen Uusi kino -ohjelmapaikan lyhytelokuvia tapittaessaan. Niiden myötä valkeni, että animaatio voi olla muillekin kuin lapsille suunnattu.
Kiinnostus nukkeanimaatioon on samaa perua. Sen estetiikan tietty rujous ja liikkeen kömpelyys kiehtoivat.
Stop motion -animaation tekeminen on tunnetusti hidasta puuhaa. Muutaman sekunnin mittaisen otoksen kuvaamiseen vierähtää helposti yksi päivä.
Jäljellä olevissa otoksissa ei tosin ole niin paljoa liikettä kuin aiemmin valmistuneissa ulkokuvissa.
Parhaillaan rakentuvassa kuvassa emäntä lueskelee sängyn päällä ja mies korjaa pyöräänsä vieressä.
Otos esittelee miehen ja naisen ensimmäisen kerran katsojalle. Sen on tarkoitus näyttää, kuinka henkilöt elelevät, luoda heidän välilleen suhde, ja tuoda esiin jotain heidän persoonastaan.
Hienoimmat sävyt hahmottuvat usein vasta kuvausvaiheessa.
"Luultavasti nainen lukiessaan nostaa katseensa ja katsoo, kun mies puuhastelee. Mies taas on niin keskittynyt, että hän ei huomaa sitä. Sitten nainen laskee katseensa ja kääntää sivua", Jylhä miettii.
"Siinä voisi olla tämän otoksen tapahtuma. Sillä ja muutamalla hyräilyn tai muminan tyyppisellä äänellä saadaan rakennettua heidän persoonansa."
Kuvausten jälkeen edessä ovat vielä editointi ja äänityöt. Sitä ennen on löydettävä vielä kertoja, muusikko ja äänittäjä.
Artikkelin lähde Kaleva