Artikkelin lähde Kaleva
Musiikkia Paanukirkossa. Petri Heimonen, Antti Hotti, Asko Hyvärinen, Hanna Kosonen, Anu Sistonen, Matti Tegelman, Ann-Louise Wägar. Hyvärinen - Bach - Haden - Hotti - Messiaen - Ravel. Kärsämäki 15.7.
Kärsämäen Paanukirkon kamarimusiikkijuhlat keräsivät pienen yleisön ihailemaan musiikkifuusiota, jossa sävelletyt ja improvisoidut osiot vuorottelivat. Sähkösoittimia käytettiin paljon.
Konsertti alkoi Asko Hyvärisen Shingle-twinklellä, jossa kontrabasso ja fagotti ajelivat iloisina ylös ja alas. Kappaleen loputtua oikea tieliikenne jatkoi sattumalta pörinää hupaisalla tavalla.
Johann Sebastian Bachin Luuttusarjan e-molli aloitti pianisti Antti Hotti. Sen jälkeen yhtye improvisoi varsin jazzillisen kaarroksen, jossa kunnostautui erityisesti Petri Heimonen Akai EWI-puhaltimellaan. Volyymi pitäytyi kamarimusiikillisissa puitteissa, kiitos Asko Hyvärisen sähkörumpujen.
Samaan tapaan kehittyi Hyvärisen Surface, jossa pianon rauhalliset polyharmoniset soinnut veivät eteenpäin, ja yhtye tällä kertaa bassohuilun ohjaamana improvisoi vastineensa.
Charlie Hadenin Silence seurasi, riipaisevan kaunis unisono sekä Matti Tegelmanin kontrabassosoolo saivat tukea mantranomaiselta symbaalilta ja sämplätyltä kuorolta, jota loihti koskettimista Hanna Kosonen.
Antti Hotti improvisoi kansanlaulun Taivas on sininen ja valkoinen. Esityksestä kehkeytyi innostava nerouden osoitus, jossa Hotti osoitti lyömätöntä tyylientuntemusta.
Läpi lukuisten sävellajien edettiin Chopinin tunnelmista Mozartiin, Brahmsista barokkifuugaan ja suomalaisromantiikasta Beethovenin virtuoosisuuteen.
Ann-Louise Wägar sädehti fagotillaan uljaissa väreissä Messiaenin Lopun aikojen kvarteton äärimmäisen verkkaisessa osassa Lounge a l’Eternité de Jésus.
Ravelin Bolero oli outo valinta pienelle yhtyeelle. Crescendo toteutui, siinä auttoi tanssija Anu Sistonen, mutta rummutuksen kvaliteetti ja orkestroinnin sävyjen runsaus jäivät puolitiehen.
Jouko Kantola
Artikkelin lähde Kaleva