Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu Siinä se on. Musta teräksinen möhkäle.
Maria Raasakka on saanut raahatuksi grafiikan prässin pienen työhuoneensa nurkkaan.
"Ajattelin etten voisi tulla graafikoksi, koska minulla ei olisi varaa hankkia prässiä. Oli onnea, että löytyi tämä käytetty."
Raasakka kiertää prässin kampea vieno hymy huulillaan.
"Grafiikasta on tullut mun lemmikki, ja tähänkin värkkiin suhtaudun jotenkin tunteellisesti."
Grafiikan tähden Raasakka valitsi opintojensa paikaksi Lybeckerin opiston. Kolmannen vuoden työssäoppimisjaksolla Limingan taidekoulussa hän sai varmuuden siitä, että tekniikassa oli hänen tulevaisuutensa taiteilijana.
"Heti kun otin ja tein grafiikkaa ensi kerran, tiesin, että tämä oli minun juttuni."
Toinenkin vanha tekniikka, tempera, on niin ikään vienyt Marian mukanaan.
Maria Raasakka on kulkenut pitkän tien tullakseen taiteilijaksi.
"Joku viisas on todennut, että vasta kolmikymppisenä tietää, mille alkaa."
Lukion jälkeen linkolalaisuudesta innostunut tyttö läksi pohjoiseen luonto-opintoihin.
"Kaikki turhat systeemit lakkaavat olemasta mitä pohjoisemmaksi mennään."
Luonnosta ei kuitenkaan ollut uraksi. Edessä olivat tärkeät vuodet äitinä, kunnes läheiset rohkaisivat tekemään pitkäaikaisista kuvataidehaaveista totta.
"Ihminen ei oikeastaan voi valita, mitä tekee. Se on kirjoitettu sisälle ja tulee joskus vain eteen."
Raasakan mukaan taidetta voi tehdä monesta suunnasta. Hänellä on huoneentaulu-periaate.
"Teoksen tulee nostaa katsoja vähintään yhden pykälän verran arjesta pyhyyttä kohti."
Tämä näkyy aihevalinnoissa, Raasakka kertoo. Hän ei halua kuvata pahaa tai raskasta aihetta.
"Niitä vain jotka vievät hyviä asioita kohti. Ei silti mitään keveitä."
Raasakka käyttää ideoissaan hyväksi lukemaansa.
Niinpä esimerkiksi opinnäytetyöksi syntynyt neljän grafiikanlehden sarja löysi aihemaailmansa upanisadeista, hindujen pyhistä kirjoituksista, jotka antavat elämänohjeita.
"Koen että tämä on työ, jota minun on tehtävä. Aiheillakin on sen tähden oltava merkitys."
Maria Raasakka valmistui äskettäin kuva-artesaaniksi. Mitä on edessä, on suuri ja kiehtova kysymys.
"Kaikki mitä olen tehnyt tähän saakka on ollut vain harjoitusta, opintoja. Mielenkiintoista mitä saan nyt tehdyksi, kun kukaan ei neuvo enää."
Se ettei ole ammattia, pätevyyttä johonkin, tuo elämään epävarmuutta, hän katsoo.
"Kun on leima paperissa, on uskallus olla läsnä tasavertaisena ja osallistua."
Olla siis kuvataiteilija yhtenä toisten joukossa.
"Opettelen, teen paljon työtä ja opin koko ajan paremmaksi."
Jotta ajatukset ja haaveet muuttuisivat todeksi, on tultava esille oman taiteen kanssa, Maria Raasakka tietää.
Keväällä hän rohkeni tarjota töitään Jari Janssonin gallerian kesänäyttelyyn ja kertoo hämmentyneensä, että tämä tarttui tarjoukseen oitis.
Oulun torilla sijaitsevan ravintola-aitan näyttely Elossa on Maria Rasakan yhteisnäyttely Kati Juvanin ja Tiina Molanderin kanssa.
"Mieluiten olisin silti näkymätön töitteni taustalla."
Artikkelin lähde Kaleva