Polttopuut reppuun ja Pilpajärvelle

Anna Ylimaunu teksti
Risto Rasila kuvat
Kaleva
Oulu Kun hakukoneeseen syöttää kohteen Pilpajärvi, Google löytää vain kourallisen merkintöjä. Kaupungille soittaessa kukaan ei tunnu kuulleenkaan koko Pilpajärven retkeilykohteesta. Järvestä ja sen rannalla sijaitsevasta laavusta on siis otettava selvää.
Navigaattori ilmoittaa, että Lintulammentien ja Joutsentien liikenneympyrästä on Pilpajärvelle matkaa 19,6 kilometriä. Ajoajaksi laite ennustaa 27 minuuttia. Lyhin reitti Pilpajärvelle käy Vaalantien kautta.
Maisemat Vaalantien varressa ovat upeita. Oulujoki vilkkuu puiden katveesta ja täplikkäät lehmät lekottelevat vanhan kylätien molemmilla puolin.
Hevoset mutustavat vehreää ruohoa, ja pienet varsat kirmaavat laakeilla pelloilla. Punamullalla maalattuja perinteisiä maalaistaloja kohoaa jokaisen mutkan takana. Maisema muistuttaakin kansallisromanttista maalausta.
Pilpajärventielle osoittava kyltti on huomaamaton ja vehreän koivikon peitossa. Oulun suunnasta tulevan on liki mahdoton havaita opastetta, mutta onneksi navigaattori tietää, milloin Vaalantieltä on käännyttävä vasemmalle. Merkintää siitä, että järvellä sijaitsee retkeilykohde, ei ole missään.
Ohutrenkaisella maastopyörällä osin auki revittyä Vaalantietä ja vielä kuoppaisempaa Pilpajärventietä olisi lähes mahdoton polkea. Sankan mäntykankaan lomassa mutkittelevaa Pilpajärventietä körötellään neljä kilometriä, kunnes vastaan tulee risteys. Järvi siintää puiden lomassa, kun sahaamme Pilpa-ahontietä ristiin rastiin. Vartin hortoilemisen jälkeen nuotiopaikka yhtäkkiä ilmestyy aukean laitaan.
Savunmustalla laavulla retkeilijää odottaa yksi homeinen patjanpuolikas ja pari tyynyä. Molemmat puuvarastot ammottavat tyhjyyttään. Joku on yrittänyt saada nuotion syttymään muovipäällysteisillä mainoslehtisillä, jotka tuuli on levittänyt ympäriinsä. Joku retkeilijä on sentään vuollut pajusta makkaratikut ja jättänyt ne odottamaan seuraavaa nuotionsytyttäjää.
Puiset opastetaulut kertovat, että Pilpajärven levähdyspaikka on osa Oulujokilaakson Tervareitistöä, jonka kunnossapidosta vastaa Oulun kaupunki.
Liki sadan kilometrin pituinen reitti kulkee Rokuan harjuilta Utajärven suomaastojen kautta Muhoksen ja Oulun välisiin metsiin.
Pilpajärven laavulle ilman makkarapakettia eksyneen palkinto odottaa järven rannassa. Punaruskean suojärven selältä kohoaa kymmenittäin nupullaan olevia lumpeita ja ulpukoita.
Pitkospuureitin varrella voi ihailla tuulessa keinuvia suovilloja. Hillanlehtiä kohoaa polun varrella, mutta marjastajan taitaa Pilpajärvellä olla tyytyminen puolukkaan, sillä tuuli on varistanut suon kullan herkät kukinnot mennessään.
Marjaretkelle mielivän kannattaa kuitenkin muistaa pakata omat halot reppuunsa.
Parhaiten Pilpajärven laavu taitaa toimia välietappina - sillä sellaiseksi se on suunniteltukin.

Artikkelin lähde Kaleva