Pärinä viehättää isojakin miehiä

Jaana Kangas Kaleva
Oulu Linnansaari, keskiviikkona kello kuusi.
Tähtitornin kahvilan ympäristön ruohikot täyttyvät mustatakkisista miehistä, vanhoista ja vähän uudemmistakin pyöristä. Moottoripyörien pärinä lakkaa pian ja vaihtuu puheensorinaan. Kaverin pyörä saa ansaitsemansa ihailun, vinkit vaihtavat omistajaa ja viimeisimmät kuulumiset käydään läpi.
Moottoripyöräilijät ovat kokoontunet kesä-keskiviikkoisin Linnansaaressa jo 50-luvulta lähtien. 60-luvun jälkeen kokoontumisista tuli epäsäännöllisiä, mutta 80- ja 90-luvun aikana keskiviikon kokoontumiset vakiintuivat jälleen.
"Maantiellä moottoripyöräilijät nostavat toisilleen kättä. Mukava tulla tänne katsomaan, kelle sitä kättä on tullut nostettua", Jarmo Hirvasoja sanoo.
Tapaamiset ovat aina olleet epävirallisia: niitä ei järjestä tai kutsu koolle kukaan. Perinteen pitkäikäisyyden vuoksi kokoontuminen on jo yleisessä tiedossa, mutta puskaradiokin toimii yhä. Kokoontumisiin ilmestyy yleensä reilu sata moottoripyöräilijää.
Vapaamuotoisissa tapahtumissa ollaan puolueettomalla maaperällä, leppoisissa tunnelmissa. Pyörän koolla, iällä ja mallilla ei ole väliä. Kiinnostus moottoripyöräilyyn riittää.
"Tänne tullaan, kun huvittaa. Eikä ole väliä, millaisella pyörällä ajaa", Matti Neulikko toteaa.
"Minäkin tulin polkupyörällä", huutaa joku taustalta.
Keski-ikä tapaamisissa on vuosien varrella noussut. Nuoria paikalla ei juuri näy, mutta konkarit toivottavat mopopojatkin tervetulleiksi.
Myös naiset ovat harvinainen näky, vaikka heidän määränsä moottoripyörien puikoissa on lisääntynyt koko ajan.
Hirvasojan ja Neulikon mukaan tauti on tarttuva - kun emäntä kerran erehtyy moottoripyörän kyytiin, täytyy sille kohta ostaa oma pyörä.
"Miehet taas ovat aina pikkupoikia, joita kiinnostaa pärinä", kaksikko naurahtaa.
Moottoripyöräilijöiden kokoontumisessa puhutaan oikeastaan kaikesta muusta kuin pyöristä, väittävät Aki Ollila, Mika Similä sekä Sanna ja Matti Fält. Linnansaaressa näkee sellaisia ihmisiä, joita ei muuten juuri tapaa, joten ainakin kuulumiset täytyy vaihtaa.
"Tämä on sellainen Facebookin korvike. Ei tarvitse päivittää statusta, kun käy täällä piipahtamassa", Matti Fält toteaa.
Tapaamisissa suunnitellaan myös yhteisiä reissuja. Iän karttuessa itse ajamisen merkitys pienenee, kun mukaan harrastukseen tulevat pyörien kunnostaminen ja muiden motoristien tapaaminen. "Vähän tällainen pappakerho tästä on tullut. Nuoret taitavat kokoontua muualla", Ollila pohtii.
Myös Ruskossa tiistaina tapahtunut, moottoripyöräilijän hengen vaatinut onnettomuus puhutti keskiviikon kokoontumisessa.
"Se on ikävä tapaus. Aina ne syyt mietityttää, miksi näin on käynyt", Sanna Fält toteaa.
Moottoripyöräily ei seurueen mielestä ole turvatonta, mutta pyörän selässä täytyy seurata herkeämättä liikennemerkkien lisäksi myös muita tien käyttäjiä.
"Pyörällä jää aina toiseksi riippumatta siitä, ajoiko itse oikein vai väärin", Ollila huomauttaa.

Artikkelin lähde Kaleva