Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu Eivät sattuneet lukulasit mukaan kuvataiteilija Jorma Ohenojan postilaatikkoreissulle Pikkaralassa tiistaina viikko sitten. Valkoinen kuori tarttui käteen, ja taisi siinä lukea lähettäjän paikalla Opetusministeriö.
"Ehdin ajatella että taas yksi hylkäys", Ohenoja sanoo. "Sitten tajusin, että aiemmin hylkäävät päätökset on pitänyt hakea postista."
Niin vain on, että kulttuuriasioista vastaava ylin viranomainen lähestyy positiivisin asioin suoraan kotiportin pieleen. Ohenoja luki kirjeestä saaneensa yhtenä 58 suomalaistaiteilijasta valtion taiteilijaeläkkeen.
"Kuusi kertaa sitä olen hakenut. Kova kerjääminen on ollut."
Ohenoja sanoo olevansa hyvillään ja ylpeäkin. "Jonkinlainen tunnustushan se on tehdystä työstä, kun myöntämisperusteissa katsotaan taiteelliset ansiot."
Aivan aaltoliikkeitä hän ei silti käy tekemään, ja ymmärtää että kollegojen iloon saattaa sekoittua ripene katkeruuttakin.
"Aivan liian harva saa taiteilijaeläkkeen, kymmenisen prosenttia hakijoista."
45 vuotta jatkunut ura alkoi debyyttinäyttelystä Oulun taidemuseolta 1967 ja kohtaa tänään yhden lakipisteistään: Ohenoja on valinnut töistään tiiviin otoksen Neliö-Galleriassa avautuvaan näyttelyyn.
"Tämä on vähän kuin kurkistus siihen, mitä olen näiden vuosikymmenten aikana tehnyt."
Galleristi Tuulikki Mäki antoi vapaat kädet. Mukana on muutama työ 1970-luvulta, joitakin seuraavalta vuosikymmeneltä. Pääpaino on kahden viimeisen vuosikymmenen teoksissa.
"Öljyväritöitä, akvarelleja ja pastellitöitäkin muutama. Grafiikkaa en tuo", Ohenoja luettelee silmäillen vinttiateljeen seinänvierustoja. Niitä vasten nojailee koko joukko töitä. Polun pätkiä uran varrelta.
"Öljyllä olen tehnyt pääasiassa viime aikoina. Se on mukava tapa, sillä öljyllä on oma luonteensa ja syvyytensä."
Luonto ja varsinkin vesi näyttää ateljeessa vierailevalle olevan Ohenojan lempiaihe.
"Huomasin itsekin viihtyneeni veden ympärillä paljon, mutta aivan joka paikasta sitä löytää kiinnostavia ilmiöitä. Värit ja muodot, niitä haluan kuvata."
Lumesta sikiää mielenkiintoinen keskustelu: maallikolle lumi on talvinen välttämätön paha, Ohenojalle kiehtova teema.
"En katso sitä lumena vaan sävyinä ja vivahteina, jotka siinä kulloinkin ovat. Lumen tuntu on silti kyettävä säilyttämään."
Jorma Ohenoja sai aikanaan esimerkin 12 vuotta vanhemmasta Tauno-veljestään, joka näytti, että taide oli mahdollisuus. "Käsillä oli myös monia taidekirjoja, joita sai ihmetellä."
Klassikkotöitä esittelevistä teoksista vaikutuksen tekivät monet. Niin kuin esimerkiksi Paul Gauguin.
"Se värien teho ja valon voima jäivät mieleen. Gauguin myös maalasi kaiken sellaisena kuin näki, rehellisesti. Toki värisävyjä käytti oman mielensä mukaan."
Lokakuussa Ohenojan töitä nähdään Gauguinin syntymäkaupungissa Pariisissa. Kutsu Louvren taidemessuille tuli helsinkiläiseltä AVA-gallerialta.
Kesän aikana on tehtävä vaikeaa valintaa: neljä pientä työtä tahi kaksi suurempaa.
"Että tämmöistä vielä sattui tässä vaiheessa elämää."
Artikkelin lähde Kaleva