Artikkelin lähde Kaleva
Daniel Wallenius Kaleva
Oulu Oulun kaupungin nopea kasvu näkyy kaupungin rakenteessa selvästi. Uusia kaupunginosia on syntynyt viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana kymmeniä ja vanhoja alueita on tiivistetty.
Vuoden 1961 kartassa kaupunkimainen asutus rajoittui Heinäpään, Nokelan, Oulunsuun, Toppilan ja Ruskon rajaamalle alueelle. Tuolloin kaupungin asukasluku oli karvan verran alle 60 000 henkeä. Asukasluku oli kasvanut yli kuudella tuhannella edellisvuodesta, kun kaupunkiin oli naapurikunnista liitetty viisi uutta kaupunginosaa.
Väestönkasvu Oulussa oli erittäin voimakasta 1950- ja 1960-luvuilla. Asukaslukua kasvattivat sekä poikkeuksellisen voimakas syntyvyys että muuttovoitto. 1960-luvun alkuvuosina muuttovoitto kohosi jopa 1900 henkilöön vuodessa.
Rakentaminen Oulussa oli kiivaimmillaan samaan aikaan kuin voimakkain väestönkasvu. Syy tähän oli se, että rakentaminen vielä tuolloin oli verovapaata. Huhut sen muuttumisesta veronalaiseksi kiihdyttivät rakennushankkeita.
Lähiöasuminen tuli Ouluun sodan jälkeen, kun Karjasillan asuinalue rakennettiin. Pian sen jälkeen Tuiran pohjoispuolisiin metsiin nousivat Välivainio, Isko, Hintta ja Toppila. Niiden rakentaminen alkoi 1950-luvulla.
1950-luvulla rakennetut lähiöt olivat pien- ja rivitaloasuntoja. 60-luvulla puhalsivat uudet tuulet. Ensin alettiin rakentaa Lintulaa ja Kaukovainiota, jotka ovat pääosin kerrostaloasuntoja.
Samoihin aikoihin myös olemassaolevan asutuksen alueet alkoivat muuttua rajusti. Keskustan puukorttelit sekä Heinäpää ja Tuira laitettiin käytännössä täydelliseen remonttiin 1960- ja 1970-luvuilla. Lisäksi vanhimpia lähiöitä, kuten Välivainiota, Toppilaa ja Alppilaa laajennettiin korkeilla kerrostaloilla.
Runsasta asutusta on ollut jo ennen 1960-lukua myös kaupunkikarttojen ulkopuolisilla alueilla. Esimerkiksi Haapalehto, Myllyöja, Patamäki ja Korvensuora olivat kasvaneet lähiömäisiksi asuinalueiksi jo toisen maailmansodan jälkeen. Myös tuolloin naapurikuntiin kuuluneet Kiviniemen ja Kuivasjärven olivat merkittäviä asutuskeskittymiä.
Laajalle levittyvä Oulu vaati myös uusia liikenneyhteyksiä. Nelostie siirrettiin pois kaupungin keskustasta 1960-luvulla. Samalla vuosikymmenellä rakennettiin uusi Kainuuntie joen eteläpuolelle.
1980-luvulla tiekartoille ilmestyivät Poikkimaantie sekä Erkkolan silta, josta muodostui merkittävä väylä Oulujoen yli. 1990-luvulla seurasivat Kuusamontien jatkeeksi tullut Kiertotie sekä rautatien Etu- ja Taka-Lyötyn välillä ylittävä Joutsensilta.
1980-luvulla keskusta ja sen lähiympäristö oli jo rakennettu täyteen. Kaupunki jatkoi kasvuaan ja uudet asuinalueet nousivat yhä kauemmaksi sen keskustasta. Uusimmat pientaloalueet, Ritaharju ja Metsokangas, ovat jo yli kymmenen kilometrin päässä tuomiokirkosta.
Keskustan lähiseutujen kehittämiseksi valmiiksi rakennettuja alueita on otettu uuteen käyttöön. Ensimäisinä tulivat Myllytullin teollisuusrakennusten, Torinrannassa sijainneen Keskusurheilukentän sekä Toppilan sellutehtaan alueiden muuttaminen asunnoiksi. Tällä vuosituhannella tietä asunnoille ovat saaneet antaa vanha kasarmialue, Limingantullin teollisuusalue sekä Toppilansaaren teollisuus- ja satama-alueet.
Artikkelin lähde Kaleva