Suvussa oli kaksi näyttelijää, isoisä
"Hän oli todella tärkeä ihminen. Jälkeenpäin olen tajunnut, miten olen saanut pään sisään ajatuksen näyttelijäksi ryhtymisestä", Suosalo muistaa.
Suosalo ei ollut koskaan hyvä koulussa ja lopettikin lukion kesken toisella luokalla. Turun Juhana Herttuan koulussa sai historiantunneilla esittää läksyt, esimerkiksi antiikin tarinoita.
"Saatiin mennä luokan ulkopuolelle säheltämään ja keksimään tarinoita. Sillä tavalla pääsin tylsästä luokasta vähäksi aikaa pois."
Jalkapallo oli silloin Suosalolle kaikki kaikessa. Teatteriharrastus muuttui vakavammaksi Oulun Nuorisoteatterissa, jossa ohjaajana oli
"Hän sai minuun, tahdottomaan ihmiseen, iskostettua ajatuksen, että mikä tahansa on mahdollista."
Putkonen kertoi Suosalolle, että teatterikouluun ei tarvita ylioppilastutkintoa. Koulunkäynti loppui siihen, ja Suosalo meni pitseriaan töihin.
Putkonen oli myös antanut vinkin tilata näytelmiä Työväen näyttämöiden liitosta, ja Suosalo rupesi lukemaan niitä.
"Minun oli heti alusta lähtien helppo lukea näytelmiä. Ahmin hulluna antiikin näytelmiä, Molièrea ja komedioita."
"Onneksi tajusin jo heti alussa, että pitää pitää silmät auki koko ajan ja katsoa ja kuunnella häntä."
Näyttelijäntyössä vaistonvaraisuus on tärkeää. Suosalo tietää vaistonvaraisesti, kiitos jalkapallon, missä hänen pitää seistä lavalla suhteessa toiseen näyttelijään tai rekvisiittaan. Jalkapallossakaan ei voi olla samassa linjassa, vaan pitää olla koko ajan pelattavissa.
Harjoittelu on kaikkein raskainta työssä. Suosalolla on menossa kausi, jolloin ei tarvitse opetella yhtään uutta roolia. Taskussa on viisi harjoiteltua esitystä, ja nyt on aika esittää niitä myös kiertueilla.
Suosalo pystyy nyt lueskelemaan ja tekemään sellaista, mitä ei ole ehtinyt vuosikausiin. Pääkin on täynnä uusia suunnitelmia. Töitä hän aikoo tehdä niin kauan kuin terveyttä riittää.
"Sitten Turkka otti minut teatterikouluun. Olen siellä saanut opetusta, ja siihen on mennyt yhteiskunnan varojakin hirveästi, niin kyllä aion kaikkeni tehdä, että pysyn kynsin hampain kiinni työssä."
Aina voi oppia jotain uutta. Suosalo on palannut teatterikoulussa hylkäämänsä kitaransoiton pariin ottamalla tunteja. Hän aikoo oppia säestämään omaa lauluaan.
"Olen aina kadehtinut sellaisia näyttelijöitä, jotka pystyvät yhtäkkiä juhlissa heittämään runon, koska heillä on repertuaari pienoisesityksiä. Haaveeni on, että minä pystyn ottamaan seinältä kitaran - miten romanttinen ajatus - ja esittämään vaikka
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>