Kun Iijokisoutu rantautuu Pudasjärven Kipinään lauantaina, on taakse jäänyt noin 160 kilometriä jokea sekä sata koskea ja nivaa.
Oululainen
"Me olemme kaikki Iijoki-faneja. Lastenlapsetkin haluavat ehdottomasti päästä mukaan."
Monet muutkin ovat Latoloiden tapaan osallistuneet Iijokisoutuun kymmeniä kertoja, ja monille se on paras tapa aloittaa kesäloma.
Viikon aikana muu maailma unohtuu. On vain joki ja siellä mukana kulkevat ihmiset. Soudussa kohdataan ystäviä ja tutustutaan uusiin soutajiin.
Tapahtumalla on ensi vuonna juhlavuosi, sillä soutuja on silloin kertynyt jo 30. Soutu rekisteröitiin omaksi tavaramerkikseen pari vuotta sitten.
"Patentti- ja rekisterihallitus vakuuttui, että Iijokisoutu-sana on ollut käytössä niin kauan ja laajalti, ettei sitä voida sekoittaa mihinkään muuhun", kertoo soutupäällikkö
Luhta on iloinen uen hallitusohjelman kirjauksesta, jonka mukaan vesilaki ja koskiensuojelulait säilyvät nykymuodossaan. Samaa iloitsi soutuun yhdeksi päiväksi tullut kansanedustaja
Hän on kerran aikaisemmin ollut soudussa mukana ollessaan ympäristöministerinä. Tutumpi Haavistolle on Koillis-Lapin Vuotossoutu, jossa hän on ollut mukana joka kerta.
Joella on saatu ylläpidettyä elävästi perinteisiä jokiveneen perämiehen taitoja ja uusia, nuoria perämiehiä on kasvanut vuosien aikana.
Vaikka soutu on retkitapahtuma, sillä on ollut historiansa aikana erilaisia teemoja. Alkuperäinen oli Iijoen jatkorakentamisen estäminen. Koskiensuojelulain säätämisen jälkeen vuonna 1987 uudeksi tavoitteeksi otettiin Nousukala Iijokeen. Tavoite oli, että uittoperatut sivujoet kunnostetaan ja Iijoen omat vaelluskalakannat palautetaan takaisin jokeen.
Nyt Iijoen sivujoet on kunnostettu uiton jäljiltä. Meneillään on koko jokivarren käsittävä hanke Vaelluskalat palaavat Iijokeen.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>