Uuno Malon työura alkoi 15-vuotiaana Toppilan tehtaalla ja jatkui myöhemmin Kajaani Oy:n metsäosastolla. Pohjolan Rakentajat Oy:ssä hän toimi myyntipäällikkönä ja Oulun Pyrinnössä taloudenhoitajana.
Oulun kaupungin palvelukseen hän astui 1957 kaupunginvoudin ulosottoapulaiseksi. Kun Ouluun vuonna 1966 suunniteltiin uutta pysäköinninvalvontaa, Malo nimitettiin Oulun ensimmäiseksi pysäköinninvalvojaksi. Tässä tehtävässä hän toimi eläkkeelle jäämiseensä asti.
Urheilumiehenä hän harrasti jalkapalloa, jääpalloa ja keilailua aina kilpailutasolle asti ja oli aktiivisesti mukana urheiluseurojen toiminnassa.
Kun vuonna 1952 Suomen kesäolympialaisten olympiatuli saapui Ouluun, Uuno Malo oli järjestämässä reittiä ja vartioimassa kulkueen etenemistä.
Uuno Malo toimi monissa luottamustehtävissä. Hän oli Oulun Pallopoikien perustajajäsen, sihteeri ja jääpallojoukkueen valmentaja. Hän oli Oulun keilailuliiton johtokunnan jäsen ja oli järjestämässä Ouluun keilailun SM-kisoja 1961 sijoittuen kisoissa itsekin neljänneksi.
Uuno Malo oli kohtelias herrasmies, huomaavainen ja huumorintajuinen. Hän seurasi aktiivisesti päivän tapahtumia ja osallistui keskusteluihin asiasta kuin asiasta.
Matkustus oli hänelle mieluista, erityisesti hän piti Keski-Euroopan maista. Lapsetkin oppivat kansainvälisyyteen jo nuorena, ja osa perheestä asettui asumaan ulkomaille, Saksaan ja Australiaan asti.
Suomi on kuitenkin ollut aina Uunon sydämessä kotimaa, sillä hän oli sotaveteraani, sotilasarvoltaan yliluutnantti.
Uuno kasvatti
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>