Helteinen päivä on kääntynyt nihkeäksi illaksi. Nuijamiesten lavan backstage on niin hiostava, että Reflexionin jäsenet odottavat mieluummin oman settinsä aloittamista ulkona. Aidan takana soljuu Kiiminkijoki. Vielä viisi minuuttia introon.
Laulaja
"Minkähän verran siellä on porukkaa? Olisko parikymmentä?", Juha arvuuttelee.
"Ei se haittaa vaikkei ole paljon, voi sitä silti vetää hyvän keikan. Se on kiinni omasta fiiliksestä", Mikko vastaa.
Dj on jo spiikannut Reflexionin lavalle. Kun intro pyörähtää käyntiin, rumpali
Lavan eteen on liimautunut joukko teinityttöjä, jotka kurottelevat asiaankuuluvasti kohti Juhaa. Ylikiimingin kunnan järjestämälle ikärajattomalle keikalle on myyty 80 lippua.
Pieni yleisö ihmetyttää. Lavalla soittaa bändi, jonka albumi leviää parhaillaan Euroopassa ja jonka nettisivuille putoilee viestejä eri puolilta maailmaa!
Varsinkin Saksassa bändin ympärillä on nostetta. Musiikkilehdet Orkus, Zillo ja Stalker ovat julkaisseet Reflexionista isot jutut. Syksyksi Keski-Eurooppaan järjestellään kiertuetta, ja klubikeikkoja on sovittu ainakin Berliiniin ja Hannoveriin.
Suomessa kynnys julkisuuteen näyttää olevan korkea. Satunnaisia levyarvosteluja lukuun ottamatta Reflexionin saama palstatila on ollut vähäistä. Radiokanavat eivät ole kelpuuttaneet albumin biisejä soittolistoilleen. Kalseasta kotimaan vastaanotosta huolimatta ovi maailmalle on vähintään raollaan. Onko Reflexion viimein matkalla suosioon?
"Ei tässä ole vielä mitään syytä hehkuttaa. Levy on nyt saatavilla Euroopassa, mutta saa nähdä, ostetaanko sitä. Myynnillisiä odotuksia ei ole, toivotaan, että menisi edes vähän", Juha jarruttelee suosiopuheita.
Varovaisen asenteen ymmärtää, kun kuuntelee Juhan ja Reiskan kertomusta bändin vaiheista. Reflexion perustettiin vuonna 1996, kun Juha ryhtyi isoveljensä
"Alku oli ankeaa. Ensimmäisissä demoäänityksissä
"Ehkä kauhein keikka oli Kopperolla eli Korvenkylän nuorisotalolla vuonna 1997. Järjestäjät luulivat, että korvaamme dj:n ja soitamme koko illan. Eihän meillä ollut kuin tunnin setti, ja vasta riitelyn jälkeen saatiin sadan markan keikkapalkkio", Juha nauraa.
"Ollaan me vedetty keikka myös Hannusbaarin pihalla, se on huoltoasema vähän Kiimingistä Pudasjärven suuntaan. Se oli hieno keikka, vaikkei siellä ollut yleisöä kuin ehkä pari tyyppiä", Reiska kehaisee.
"Kyllä meitä Oulussa pidettiin ihan pelleinä, räkänokkina, jotka vain sätki menemään. Meille naureskeltiin, että Reflexion on se bändi, joka on tahkonnut vuosia, mutta soittaa silti aina ensimmäisenä."
Maaliskuussa ilmestynyt debyyttialbumi Out of The Dark oli oikeasti kuin astuminen valoon, pois demovaiheen pimeydestä. Syksyllä julkaistu sinkku Undying Dreams käväisi sinkkulistan 12. sijalle. Toistaiseksi levyä on myyty Suomessa noin 2 000 kappaletta. Arvostelut ovat vaihdelleet kannustavan rohkaisevista totaalisiin teilauksiin.
"Meillä on alusta saakka ollut sellainen asenne, ettei muiden mielipiteet hirveästi kiinnosta. Reiska ottaa kritiikin raskaimmin, mutta me muut sivuutetaan haukkumiset aika kepeästi. Mitä väliä sillä on, jos joku arvostelija lyttää koko levyn. Sehän on vaan sen äijän oma näkemys", Juha painottaa.
Out of The Darkin arvostelijat ovat löytäneet yhtäläisyyksiä Reflexionin musiikista muun muassa HIMiin ja Negativeen. Juha ja Reiska huokaavat tylsistyneinä, että bändiä on koko sen olemassaolon ajan verrattu muihin pinnalla oleviin hardrock-yhtyeisiin.
"Alkuaikoina kuulostimme kuulemma ihan Sentencediltä ja sen jälkeen Stratovariukselta ja Iron Maidenilta. Ei se ole mikään yllätys, että nyt verrataan HIMiin. Oikeasti bändin tyyliä on leivottu kymmenen vuotta, tämä homma on siis aloitettu jo ennen HIMin suosiota."
Huippuhetkiäkin on koettu. Sellaisiin lukeutuu viime syksynä järjestetty Oulu 400 -juhlakonsertti. Silloin Reflexion sai astella ainoana oululaisorkesterina noin 30 000 ihmisen eteen Oulun pesäpallostadionilla. Myös viime kesän Qstock, levyn julkistamiskeikka Teatrialla ja Oulun Free Record Shopissa keväällä järjestetty nimmaritilaisuus ovat olleet mahtavia kokemuksia.
"Ennen nimmaritilaisuutta ajateltiin, että nyt on levy-yhtiö pannut meidät noloon tilanteeseen. Me oltiin varmoja, ettei sinne tule tasan ketään. Tulihan siitä mieletön fiilis, kun paikka olikin ihan täynnä", Juha hymyilee.
Myös ulkomaille viritetyt verkot toimivat. Nettisivujen vieraskirjaan ja forumiin kirjoitetaan eri puolilta maailmaa Brasiliaa ja Japania myöten. Juhan sähköpostiin tippuu niin paljon fanipostia, ettei mies ennätä enää kaikkiin vastaamaan. Kerran on jo kosittukin.
Kun Juhalta ja Reiskalta pyytää visiota bändin tilasta vuonna 2010 molemmat menevät mietteliäiksi.
"Toivottavasti asiat menisi vähän tästä eteenpäin. Pienetkin askeleet riittävät, ei me edes mitään isoja harppauksia odoteta. Kunhan opittaisiin soittamaan paremmin ja pysyttäisiin yhdessä, ei kai sitä muuta voi toivoa", Reiska muotoilee.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>