Taiteilija palaa luodolle kuin muuttolintu

Hailuodon kalamökki on Marjatta Hanhijoelle paikka, missä hän voi keskittyä kesäisin työntekoon.

Riitta Taulavuori, teksti
Pekka Peura, kuvat

Hailuoto

Pienen kalamökin pihalla Sunikarintien päässä odottaa lämmin vastaanotto. Kumisaappain sekä pitkähihaisin ja -lahkeisin vaatekappalein varustautunut emäntä on kattanut pihalle kahvipöytäasetelman. Ensin kuitenkin kurkistetaan sisälle mökkiin.

Porin matin, laverin ja pöydän lisäksi pikkuruiseen huoneeseen ei juuri muuta mahdu.

– Tämä on yhdistetty työ- ja makuuhuone, toimisto sekä arkisto, ja nyt täällä on lisäksi pikkunäyttely, kuvataiteilija Marjatta Hanhijoki esittelee.

Yhdelle seinälle on koottu muotokuvia ja asetelmia. Pöydällä lepää luonnoslehtiö, jota saa selata, kunhan sujauttaa kätensä lehtiön viereltä löytyviin puuvillahansikkaisiin.

Hanhijoki on viettänyt kesänsä Hailuodossa 1970-luvun alusta alkaen. Kesänvietto ei tarkoita lomailua, vaan asumista ja työskentelyä. Muulloin hän on todennäköisesti joko taiteilijakoti Lallukassa Helsingissä, jonne hän muutti parisen vuotta sitten, tai isänsä lapsuudenkodissa Viljakkalassa, missä hänellä on käytössään grafiikan prässi.

– Yleensä tulen alkukesästä ja lähden syksyllä sitten, kun alkaa tulla kauhean kylmää ja märkää.

– Tänä vuonna olin täällä jo pääsiäisen. Olihan se ihanaa! En ole ollut täällä ikinä niin aikaisin. Tuntui aivan käsittämättömältä nähdä ihmisiä kävelemässä merenjäällä. Ja tämä pöytäkin tässä: se oli aivan lumen peitossa, Hanhijoki päivittelee, kun olemme taas pihalla iltapäiväauringon paahteessa paarmojen piirittäminä.

Pääsiäisenä hän tuli käyneeksi mökillään entisen puolisonsa, taidemaalari Markku Keräsen vuoksi. Keränen työskentelee niin ikään osan vuodesta Hailuodossa.

– Hänelle on tulossa iso näyttely Helsinkiin, ja hän aloittikin työt täällä pääsiäisenä. Minulla on iso auto, jolla saatoin kuskata värejä ja maalauspohjia hänen työhuoneelleen.

Välit entisen puolison kanssa tuntuvat olevan kunnossa.

– Sehän on vain hyvä asia.

Kalamökin edustalla huomio kiinnittyy naruille ripustettuihin neulepipoihin. Ne ovat Marjatta Hanhijoen hyvän ystävän, taidegraafikko Anitan Jensenin virkkaamia.

Hanhijoen tavoitteena on saada myytyä tämän kesän aikana 200 pipoa samalla, kun hän valvoo Hailuodon kirjastossa avautuvaa omien
töidensä näyttelyä. Tarkoitus on saada kerätyksi rahat Jensenin kaihileikkausta varten.

Varainkeruu luonnistuu Hanhijoelta kuin konkarilta. Tarvittaessa hän voi vaikka siivota toisten koteja tai pestä tilauksesta ikkunoita.

– Torikauppiaana toiminut Rauha-mummo opetti, että mikään työ ei ole toista parempi.

Hanhijoki on järjestänyt keräyksiä näyttelyidensä ohessa aiemminkin. Vuonna 2008 hän keräsi kiinalaisella potalla rahaa vessojen saamiseksi köyhiin maihin. Sysäyksenä oli tieto siitä, että tyttöjen koulunkäynti päättyy kehitysmaissa vessattomuuden vuoksi yleensä silloin, kun kuukautiset alkavat.

– Kyllä minusta olisi varmasti tullut hirveän hyvä agitaattori, mutta taide vei, Hanhijoki tuumaa.

Yhteiskunnalliset asiat ja ihmisten oikeudenmukainen kohtelu ovat kiinnostaneet taiteilijaa aina. Hän on ollut valmis kirjoittamaan nimensä alle, jos asia on sen vaatinut.

Hanhijoki on ollut mukana adressissa, jolla on vastustettu Hailuodon siltaa. Asia on jakanut luotolaisia vuosikymmenet, ja Hanhijokikin on saanut kuulla olevansa ”siellä toisella puolella”.

– Mutta niin se on, että kun olen ajanut tänne 600–700 kilometriä ja olen lautalla, tuntuu ihanalta. Huolet jäävät mantereelle.

Hanhijoki on myös palauttanut Pro Finlandia -mitalinsa yhtä aikaa Leena Krohnin kanssa vastalauseena sille, että presidentti Martti Ahtisaari myönsi Suomen leijonan ritarikunnan komentajamerkin Indonesian diktatuurihallituksen metsäministerille.

– Teen varmasti monia asioita väärin ja olen jättänyt tekemättä asioita, joita olisi pitänyt tehdä.

– Mutta kyllä minä pienen ihmisen puolella olen, jos vain voin.

Marjatta Hanhijoki alkoi kulkea Hailuodossa alun perin taideleirien ansiosta. Taideteollisessa oppilaitoksessa opiskelleet kuvataiteilijat Hanhijoki, Markku Keränen, Reijo Hukkanen, Pirkko Nukari ja Tapio Junno pitivät taideleirejä Ojakylän vanhalla kansakoululla yhdeksänä kesänä vuodesta 1971 alkaen.

– Hyvin pienestä ne leirit lähtivät, mutta sitten niistä tuli niin suosittuja, etteivät kaikki halukkaat mahtuneet edes mukaan.

Alkuarastelun jälkeen luotolaiset löysivät leirin paitsi osallistujina ja malleina myös majoittajina.

– Saimme paikallisilta kaksi hyvää neuvoa: tulen kanssa pitää olla varovainen, eikä peltojen poikki kävellä. Näistä on pidetty kiinni.

Leirit jatkuivat aikansa, kunnes taiteilijat halusivat keskittyä enemmän omiin töihinsä.

Hailuotoon on kuitenkin palattava muuttolinnun lailla. Miksi?

– Joistain ihmisistä täällä on tullut hyviä ystäviä, joita haluan nähdä. Ja sitten on tämä Hailuodon valo.

– Tänne liittyy niin monia asioita ja oman elämän historiaa. Kai sitä jotain jatkuvuutta kaipaa.

fakta

Marjatta Hanhijoki

Syntynyt Porvoossa 15.8.1948.

Kuvataiteilija, taidegraafikko ja taidemaalari. Tehnyt akvarellimaalauksia, grafiikkaa, hiilipiirustuksia ja tussimaalauksia. Opiskellut myös käsintehdyn paperin tekemistä Japanissa.

Opiskellut Taideteollisessa oppilaitoksessa 1967–1971 ja ollut täydennyskoulutuksessa Kuvataideakatemiassa.

Osallistunut lukuisiin koti- ja ulkomaisiin yhteisnäyttelyihin, pitänyt runsaasti yksityisnäyttelyitä.

Toiminut taideopettajana taideleireillä muun muassa Hailuodossa, Helsingissä ja Ylöjärvellä.

Ollut Suomen taidegraafikot ry:n puheenjohtajana ja Suomen taiteilijaseuran toisena varapuheenjohtajana.

Saanut useita palkintoja ja kunniamerkkejä.

Eronnut. Yksi lapsi (kuvanveistäjä Olli Keränen), yksi lapsenlapsi.

Harrastaa valokuvausta ja kirjallisuutta, suosikkikirjailija Torgny
Lindgren.

Osti aikoinaan kiinalaiselta torilta punaisen emaliastian. Sivellinpurkin ja kukkavaasinkin virkaa toimittanut esine osoittautui myöhemmin potaksi. Keräsi YK:n yleiskokouksen julistamana kansainvälisenä saniteettivuonna 2008 järjestetyssä näyttelyssään Kiinalainen potta ja muita kuvia rahaa vessojen saamiseksi köyhiin maihin. Akvarelli Kiinalainen potta on samalta vuodelta.

Myyntinäyttely Hailuodon kirjaston lukusalissa 29.7.–11.8. Esillä teoksia Hailuodosta, Helsingistä, Viljakkalasta, Tšetšeniasta (grafiikkaa, akvarelleja ja piirustuksia) sekä Anita Jensenin pipoja. Taiteilija itse valvoo näyttelyä 29.7., 30.7., 5.8. ja 6.8.

”Kun olen ajanut tänne
600–700 kilometriä ja olen lautalla, tuntuu ihanalta.
Huolet jäävät mantereelle.”

Marjatta Hanhijoki

Marjatta Hanhijoki on ripustanut töidensä pienoisnäyttelyn kalamökkin­-
sä seinälle. Taiteilijan isompi näyttely avautuu Hailuodon kirjastossa
tänään lauantaina.

Runsaat puolenkymmentä vuotta sitten ”löytyneestä” kalamökistä on tullut Marjatta Hanhijoelle paikka, jossa hän voi keskittyä taiteelliseen työskentelyynsä. Vaikka työ vaatii paljon yksinoloa, ei hän mikään erakko ole. – Nyt olen löytänyt täältä aivan ihanan perheen, jossa on pieniä lapsia niin paljon kuin olla voi – ja he ovat olleet minulle jo malleinakin.



Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 29.07.2017.