Suurella sydämellä tehtyä kesäteatterikomediaa
Ensi-ilta
Meri Oulun kesäteatteri: Sisko ja sen veli. Alkuperäiskäsikirjoitus Neil Hardwick. Ohjaus ja dramatisointi Olka Horila. Lavastus Oskari Löytönen. Puvustus Elina Vättö. Rooleissa Kirsi Ylijoki, Jukka Rasila, Teemu Aromaa, Mari Lehtonen, Mika Räinä, Kirsti Valve. Toppilan Möljä 13.7. Seuraavat esitykset muun muassa 15.7. klo 18.30, 16.7. klo 14, 19.7.–22.7. klo 18.30 ja
23.7. klo 14.
Olka Horilan ohjaama Sisko ja sen veli on Neil Hardwickin ja Jussi Tuomisen kotimaisia televisiosarjoja dramatisoivan teossarjan kolmas osa. Meri Oulun kesäteatterissa nyt nähtävä Sisko ja sen veli jatkaa Oulussa kesällä 2014 nähdyn Tankki täyteen ja viime kesäisen Tankki täyteen 2 – Maallamuuttajat -esitysten viitoittamalla tiellä.
Neil Hardwickin käsikirjoittama kuusiosainen komediasarja, Sisko ja sen veli, ensiesitettiin TV 2:ssa vuonna 1986. Horilan dramatisointi ja ohjaus kunnioittaa alkuperäisteosta ja tekee samalla pesäeroa siihen välttäen siten yks’ yhteen vertailut tv-klassikkoon.
Sisaruspari ei vaikene
kuoleman ei synnytyksen, tippurin tahi syövän edessä. Kaikkeen on olemassa
naseva kommentti.
Tuijaa ja Immua ei näyttämöllä nähdä, vaan sisko on Sisko ja veli Veli. Myös tekstiä ja garderobia on kasarinostalgisoinnin sijasta päivitetty. Hardwickilainen henki on kuitenkin vahvasti läsnä. Hahmoja sekä tarinoita on käsitelty suurella rakkaudella.
Komedian nimirooleissa loistavat Kirsi Ylijoki ja Jukka Rasila.
Sisko (Ylijoki) ja Veli (Rasila) käyvät neljättäkymmentä jakaen kotitalon lisäksi omintakeisin huumorintajun.
Sisko on burnoutin partaalle väsynyt bingoneiti, kun taas opiskelijastatuksella viihtyvän pikkuveljen asenne elämään on huolettomampi. Näytelmän länsimurteisen puheen napakkuus ja kulmikkuus ovat omiaan kuvaamaan erityisesti Siskon mielenlaatua.
Kumpikaan sisaruksista ei ole saanut kunnon otetta elämästä. Onneksi heillä on toisensa, sillä elämän bingokone arpoo sisarusten arkeen sattumuksen jos toisen.
Tekstin lämminhenkinen huumori ei tabuja nöyristele.
Sisaruspari ei vaikene kuoleman ei synnytyksen, tippurin tahi syövän edessä. Kaikkeen on olemassa naseva kommentti.
Ylijoen ja Rasilan lisäksi näyttämöllä nähtävät Teemu Aromaa, Mari Lehtonen, Mika Räinä ja Kirsti Valve vaihtavat notkeasti hahmosta toiseen.
Lukuisista sivurooleista mieleen jäivät erityisesti hautausurakoitsijat Lavikka (Räinä) ja Lusikka (Aromaa) sekä Lehtosen kamala täti, joka on karaktääri poistumisen jalkatyöskentelyä myöten.
Kohtaukset nivoutuvat yhteen vaivattomasti. Siirtymiin on luotu sauvakävelijöiden irrallinen tarinalinja, mykkäsketsin muotoon puettu lenkkipolkujen soidin. Musiikkinumeroihin kiteytyy totuuksia, jotka näkyvät Siskon ja Velin elämänasenteessa: Onhan päivä vielä huomennakin.
Esityksen maailma on arkisen tavallinen. Yleisö saa istua Siskon ja Velin keittiössä ja jakaa heidän elämänsä ilot ja surut, töyssyt ja kuprut. Huumori kuljettaa sisaruksia eteen päin silloinkin, kun joku olisi heittänyt jo hanskat tiskiin.
Mistä on Sisko ja sen veli tehty? Arjen sankareista, tilannekomiikasta, nopearytmisestä sanailusta, väärinymmärryksistä, suurista sydämistä ja punch lineistä, joiden takuuaika ei päättynyt 1980-luvulla.
Elena Vuoksiola
FAKTA
Kriitikko kiteyttää
Illan tähtihetki: Viimeinen kohtaus keittiön pöydän ääressä
tiivistää sisarussuhteen erityisyyden kauniin arkisesti. Vaikka maailma lyö rintaan, vierellä
on sisko ja sen veli.
Miinusta: Priiman keskellä satunnainen hapuilu laittaa kulmat kurttuun. Räinän Pablo on heppoinen ja Valveen puuma-Ulpu ylilyönti.
”Yleisö saa istua Siskon ja Velin keittiössä ja jakaa heidän elämänsä ilot ja surut, töyssyt ja kuprut. Huumori kuljettaa sisaruksia eteen päin silloinkin, kun joku olisi heittänyt jo hanskat tiskiin.”
Artikkelin lähde Kaleva 15.07.2017.