Pohjois-Iin läpi kulkee tarunhohtoinen kiertotie
suojeltuihin luontomaisemiin.
Janne Taanila, teksti
Tiina Wallin, kuvat
Moni autoilija painaa kaasua, kun Iijoen ylittävien siltojen jälkeen avautuu nelostien pitkä suora kohti pohjoista. Vauhtisokeuden välttämiseksi kannattaa kaartaa rauhassa Kantolantielle, jonka eteläinen tienviitta tervehtii kukka-asetelmien kera matkalaisia.
Kantolantie irtautuu Kemintiestä merelle päin ja jatkuu kaarevasti 12 kilometriä pohjoiseen, kunnes se palaa takaisin päätielle.
Tieosuus kuuluu Pohjanmaan rantatiehen, joka on yksi Suomen tärkeistä historiallisista tielinjoista.
Museoviraston mukaan rantatie on ollut Pohjanmaan tärkein tie ja Lapin läänin alueella pitkään ainoa maantie.
Suomen Metallinetsijät ry:n Pohjois-Pohjanmaan alajaoston yhteysmies Ilkka Teppo kertoo, että vanha rantamaantie myötäilee viiden metrin korkeuskäyrää.
– Kantolantien varressa on ollut rikkaita tiloja, joiden pelloilta tekee historiallisia esinelöytöjä koko ajan. Väittäisin, että löytötahti on pari esinettä tunnissa, hän sanoo.
Pelloilta Teppo on penkonut esimerkiksi eri mallisia solkia, vuosisatojen takaisia rahoja sekä ajoittamattoman puukonterän.
Mutkaisen soratien keskivaiheilla sijaitsee Kuninkaanmänty, joka toimii maamerkkinä Iin Kuninkaanniemen suuntaan. Teppo mainitsee, että kuuluisan puun juuressa on aikoinaan kuvattu hänen isänsä ja isoisänsäkin sanomalehteen.
Meijän Pohojos-Ii -kylähistoriikin heinäkuun alussa julkaissut Pertti Huovinen kertoo, että männystä on aikojen saatossa liikkunut monenlaista tarinaa.
– Perimätiedon mukaan kuningas olisi ruokaillut puun juurella viimeksi vuonna 1802.
Toisaalta monet tarinat paikkaansa pitäessään tarkoittaisivat samalla, että puu olisi vähintään 300 vuotta vanha.
– Kun nykyistä mäntyä katsoo, voi päätellä ettei ainakaan tämä puu niin vanha ole, vaikka tarinat totta olisivatkin, Huovinen sanoo.
1600-luvulta lähtien löytyy kuitenkin historiallisia viitteitä siitä, että kuninkaat ovat ohi kulkiessaan liikkuneet juuri samoilla seuduilla.
Kirkkomaalari Mikael Toppeliuksen häitäkin vietettiin 1700-luvulla Pohjois-Iissä.
– Kantolantie on ollut pitkään eläväistä aluetta, ja kauppoja sen varrella on ollut toista kymmentä, parhaimmillaan kuusi yhtä aikaa.
Vaikka 2000-luvulle tultaessa kyläpuodit ovat kaikonneet ja raitti hieman hiljentynyt, paikallinen kyläyhdistys toimii silti vireänä.
Pohjois-Ii noteerattiin maakunnassa jopa siinä määrin, että se valittiin vuonna 2008 vuoden kyläksi.
Pohjois-Iin kyläyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Anita Sievänen asuu itsekin Kantolantien varressa. Erityisen ylpeä hän on Hiastinhaaran luontopolusta ja sitä ympäröivästä valtakunnallisesti arvokkaasta Natura-alueesta, joka on lintujen tarkkailuun oivaa maastoa. Alueelle mahtuu myös pari lammaslaidunta.
– Opastettu reitti saatiin aikaiseksi kyläläisten aloitteesta, ja se avattiin juhlallisesti kuukausi sitten. Uuden lähiluontokohteen siunasi kirkkoherra Tapani Ruotsalainen, ja nähtiinpä paikalla myös Putous-ohjelmasta tuttu sketsihahmo Aina Inkeri Ankeinen.
Suurilta osin pitkospuin katettu ja lapsiperheille hyvin soveltuva kohde on viimeistelty selkein kohdeopastein, jotta alueen kasvisto ja linnusto tulevat tutuksi reittiä edettäessä.
Mediahuomiossa tämä merkittävä luontokohde jäi kuitenkin isompien jalkoihin, sillä täsmälleen samalla päivämäärällä avattiin Suomussalmella sijaitseva Hossan kansallispuisto.
Vajaan viiden kilometrin päässä Iin keskustasta sijaitsee vasta avattu Hiastinhaaran luontopolku. Parin kilometrin reitti kulkee Hiastinlahden lintutornille, ja matkan varrelta voi poiketa myös noin 700 metrin mittaiselle Patakarin reitille.
Pohjois-Pohjanmaan Metallinetsijöiden puuhamies Ilkka Teppo.
Artikkelin lähde Kaleva 19.07.2017.