Limingassa kokousveri periytyy
Liisa Laine
Liminka
Mikko Ihalainen tuli Limingan kunnantalolle töihin maaliskuussa 1980 ja kuuluu omien sanojensa mukaan jo kalustoluetteloon. Tehtävät ovat vaihdelleet, nyt hän kaupittelee Limingan kunnan tontteja.
Kunnantalon innostavassa ilmapiirissä Ihalainen huomasi kiinnostuvansa paikallisista päätöksentekijöistä niin paljon, että päätti tehdä heistä kirjan. ”Kunnan väkeä” ilmestyi vuonna 1995 ja sen jälkeen hän on päivittänyt tietoja valtuustokausittain.
Viime kevään kunnallisvaalien jälkeen saldo on 300. Niin monta liminkalaista on toiminut kunnanvaltuutettuna vuodesta 1910, jolloin nykymuotoinen valtuusto Limingassa ensi kertaa valittiin. Naisia heistä on 70.
Aakkosiin järjestetystä listasta näkee selvästi, kuinka joitain nimiä pakkaa kerääntymään useampi peräkkäin: Aholat, Anttilat, Heikkiset, Heiskarit, Hongistot, Junttilat, Juustilat, Koskelat, Kylmäset, Pehkoset, Pietilät, Sangit, Sohlot ja erityisesti Tuomikosket – kaksi ensimmäistä valtuuston puheenjohtajaa tuli Tuomikosken suvusta: Heikki ja Samuli.
Nykyistä edeltävässä valtuustossa periytyvä kokousveri kiersi voimakkaana esimerkiksi valtuuston kautta aikain ensimmäisen naispuheenjohtajan suonissa. Sanna Savolaisen (kesk.) isä on Tapio Junttila (kesk.), joka pitkän valtuuston puheenjohtajarupeaman lisäksi toimi myös kunnanhallituksen johdossa vajaat viisi vuotta. Savolaisen isoisä Kaarlo Junttila oli kokoomuksen valtuutettuna 16 vuotta ja hänen isänsä Yrjö V. Junttila puolestaan edistyspuoluelaisena Temmeksen valtuuston puheenjohtajana 31 vuotta 1919–1950.
Ihalainen kävi selvitystään varten läpi kaikki valtuuston pöytäkirjat liki sadan vuoden ajalta. Hän tunsi monet päättäjistä henkilökohtaisesti ja ehti haastatellakin yli 120.
– Kyllä selvästi käy ilmi, että jossain määrin yhteiskunnallinen vaikuttaminen periytyy. Aktiivisella suvulla ja perheellä voi tosin olla ihan päinvastainenkin vaikutus eli kotona on saanut kuulla politiikasta jo ihan tarpeeksi.
Itsekin Ihalainen on ollut valtuustossa SKDL:n edustajana, mutta yksi kausi riitti.
– Ei ollut minussa tarpeeksi kokousverta. Kunnantalon työntekijän ja poliittisen päättäjän roolit eivät mielestäni oikein istuneet yksiin.
Liminka on sikäli poikkeuksellinen kunta, että kansalaissodan aikaan suojeluskunta ja sosialidemokraattinen työväenyhdistys tekivät sopimuksen, ettei asetta nosteta toista vastaan.
– Ainoa särö lienee se, että 1930-luvulla Limingasta on kerran muilutettu yksi istuva ja yksi entinen valtuutettu itärajan taakse ja kuuden vasemmistovaltuutetun tilalle valittu uudet henkilöt.
Kirjaan Ihalainen on koonnut mehukkaita tarinoita takavuosien päättäjistä ja työntekijöistä. Jotenkin hänestä tuntuu, että silloin persoonat todella olivat värikkäämpiä kuin nyt.
– Tuttu rovasti on kertonut käyttäneensä kirjaa muistopuheiden apuna.
Oman lukunsa kirjaan on saanut esimerkiksi Taavetti Huovinen, jonka valtuustokausi alkoi 1961 ja kesti 32 vuotta. Huovinen oli vain kahdesta kokouksesta pois, vaikka kulki yli 30 kilometrin kokousmatkat mopolla Temmekseltä. Ensimmäisellä kerralla hän oli sairaalassa ja toisella tutustumassa kolhoosiin Valko-Venäjällä.
Kolmas poissaolo oli siinä hilkulla, kun mies kokoukseen tullessaan liukastui ja vietiin ambulanssilla Ouluun. Vaan sieltäkin hän ilmaantui paikalle – tukka ja paita kuivuneessa veressä ja pää tikattuna, mutta muisti yhtä terävänä kuin ennenkin.
Ensimmäinen kunnantalo rakennettiin 1914. Se on nyt nuorisotalona. Seuraava 1955 rakennettu kunnantalo on purettu. Nyt toimitaan entisessä emäntäkoulussa. Kun Lakeus-talo vuoden päästä valmistuu, siirtyy kunnanvirasto sinne, kertoo Mikko Ihalainen.
Mikko Ihalainen on kiinnostunut myös hautausmaista. Hän on vetänyt Limingassa hautausmaakierroksia, joissa käydään valtuuston ja kunnanhallituksen puheenjohtajien sekä kulttuuripersoonien haudoilla.
Artikkelin lähde Kaleva 12.07.2017.