Kunnallisneuvos uskoi vankkumattomasti nuoriin
Kuolleita
Niilo Välijärvi. Kunnallisneuvos Niilo Välijärvi kuoli Siikalatvan Rantilassa 24. toukokuuta. Hän oli syntynyt vuonna 1925 Kuusamossa Paanajärven ja Tavajärven jylhissä maisemissa.
Sota väritti nuoren pojan elämänkulkua. Kotimaisemat jäivät varhain perheen lähtiessä uhkaavan talvisodan jaloista evakkoon.
Taistelujen laannuttua perhe palasi tutuille asuinsijoilleen rakentamaan uutta kotia poltetun tilalle. Pian oli kuitenkin lähdettävä uudelleen pakosalle, ja valmiiksi sahatut uudisrakennuksen hirret jäivät vaille käyttöä. Nyt pysyvästi.
Uusi kotiseutu löytyi Rantsilan Mankilankylästä.
Isänmaa kuitenkin jo kutsui 17-vuotiasta nuorukaista. Seuraavat lähes kolme vuotta kuluivat ensin Kannaksella ja sen jälkeen Lapin sodassa.
Lapissa Välijärvi haavoittui hiihtäessään miinaan, mutta palvelus jatkui sodan loppuun saakka.
Henkisesti Välijärvi selvisi sodasta vähäisin vaurioin verrattuna moniin tovereihinsa, joiden traumaattisia kokemuksia purkavia kertomuksia saimme pieninä poikina pirtin lattialla istuen toistuvasti kuunnella.
Eläkepäivinä veteraanien asia nousi tärkeäksi. Erityisesti veteraanikuoro muodostui Välijärvelle rakkaaksi harrastukseksi.
Perheelle osoitettu uusi kotipaikka vaati valtavasti työtä. Pellot oli raivattava suomaastosta ja rakennukset pystytettävä perheen ja karjan suojaksi.
Elli-vaimo löytyi läheisestä Seppälän talosta. Anna-anopista muodostui Välijärvelle nopeasti tärkeä tukihenkilö. Hän myös innosti muualta muuttaneen nuoren miehen ottamaan vastuuta oman kylän ja sittemmin koko kunnan asioiden hoitamisesta.
Nuoripari sai pian hoitoonsa myös Niilon nuoremmat veljet, joiden äiti menehtyi muiden poikien ollessa vielä teini-iässä.
Perheeseen syntyi sittemmin neljä poikaa ja hieman myöhemmin vielä tytär.
Aikaa jäi silti myös harrastuksille. Erityisesti nuorisoseuran teatteritoiminta yhdisti uuteen yhteisöön ja vei monille riemukkaille esiintymismatkoille ympäri maata.
Välijärvi halusi kehittää maatilaansa uusimman tiedon pohjalta. Kylän ensimmäinen traktori ja leikkuupuimuri hankittiin yhdessä naapurien kanssa.
Maatila laajeni ja työllisti etenkin kesäaikaan koko perheen. Metsä tuotti vakautta maatilan talouteen, mutta oli Välijärvelle ennen kaikkea rentoutumisen paikka.
Rantsilan kunnan valtuustotyö kutsui yhteiskunnan asioista kiinnostunutta nuorta isäntää. Vuosikymmenien mittaisesta valtuustokaudesta noin 20 vuotta kului valtuuston peräsimessä.
Välijärvi tunnettiin sovittelevana ja tasapuolisena, mutta ennen kaikkea kunnan etua ajavana neuvottelijana.
Tunnustettu valtuustotyö toi mukanaan myös lukuisia muita luottamustehtäviä, muun muassa Osuuspankin, terveyskeskuksen, Revon Sähkön ja koulutuskuntayhtymän piirissä.
Ansioistaan kunnallishallinnon tehtävissä tasavallan presidentti myönsi Välijärvelle kunnallisneuvoksen arvonimen.
Välijärvi uskoi vankkumattomasti nuoriin ja oli aina valmis kuuntelemaan ja tukemaan heitä. Usein kuultu toteamus oli, että nuorten pitää saada kaikki se tuki, minkä tämän päivän maailma mahdollistaa.
Hän kannusti nuoria kouluttautumaan ja kehittämään itseään, vaikka tiesikin, että tämän myötä useimmat heistä vääjäämättä jättävät kotimaisemansa.
Yhteiskunnallinen kiinnostus jatkui viimeisiin kuukausiin saakka. Yhdysvaltain vaalit, erityisesti tulosten vaikutus Venäjään ja sitä kautta Suomen tulevaisuuteen huolestutti häntä kovin. Kuitenkin Välijärvi luotti siihen, että tässäkin järki voittaa, kunhan asioista keskustellaan.
Yhteiselon vaaliminen ulottui myös perheeseen ja sukuun. Kiireisimpinäkin heinänteon päivinä aikaa riitti monista kesävieraista huolehtimiseen.
Myöhempinä vuosina Elli-vaimon kanssa järjestetyistä Ellin päivistä muodostui perinne, joka yhdisti molempien suvut yhteisiin tapaamisiin vehreimpinä kesäpäivinä usean vuoden ajan.
Jouni Välijärvi
Kirjoittaja on Niilo Välijärven
poika.
Artikkelin lähde Kaleva 22.07.2017.