Koti on siellä missä wifikin

Jukka Ukkola on seurannut uutisvirran juoksua tarkasti vuosikymmenten ajan. Vaikka pakinassa on mahdollista irvailla rankastikin, ilkimykseksi hänestä ei ollut.

70 vuotta

Anni Hyypiö

Oulu

Pakina on laji, joka ei sovi liian nuorille. Näin arvelee Jukka Ukkola, oululainen toimittaja-kirjailija, jolla on pakinan kirjoittamisesta lähes 50 vuoden kokemus.

Ei kyse ole siitä, etteikö nuorilla riittäisi nasevia näkemyksiä nykyajasta.

Mutta mitä enemmän kirjoittajalla on tietoa historiasta, kokemusta, kulttuurin tuntemusta, sitä enemmän hänellä on mielen arkistomateriaalia, jota vasten peilata nykyajan kotkotuksia.

Oleellista on sitoa nykyhetki ja historia odottamattomalla tavalla yhteen.

– Hyvä pakina on toisiinsa kuulumattomien asioiden yllättävää yhdistämistä, hän tiivistää.

Yllättäviä mutkia on ollut myös Ukkolan matkassa pakinoitsijaksi.

Kotitaustaltaan Ukkola ei ole erityisen kirjallinen: äiti oli opettaja, isä metsätyöjohtaja ja pienviljelijä. Kiinnostuksen kirjoittamiseen herätti se, että lapsena hänelle luettiin paljon.

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Oulun lyseon lukiosta vuonna 1966 Ukkola haki Turun yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä. Kun yritys tyssäsi ei kiitos -kirjeeseen, Ukkola vetäytyi hetkeksi kotiinsa Utajärvelle miettimään jatkoa. Nähdessään ilmoituksen Kalevan toimittajan paikasta Ukkola päätti kokeilla, olisiko onni tällä kertaa suosiollisempi.

Kun vastausta ei kuulunut, Ukkola päätti pistäytyä toimituksessa noutamassa hakupaperit takaisin. Sille tielle hän jäi. Tämän vuoden joulukuussa Ukkolalla tulee täyteen pyöreät 50 vuotta Kalevalla aloittamisesta.

– Tulin töihin sananmukaisesti pystymetsästä, sillä samana syksynä olin työskennellyt risusavotassa, Ukkola kertoo.

Kalevassa hän työskenteli toimittajana, toimitussihteerinä ja pääkirjoitustoimittajana. Toimituksessa hän tapasi myös vaimonsa Tuulikki Ukkolan.

Vuonna 1984 Ukkola siirtyi kirjoittamaan Suomen Kuvalehteen. Vaikka Ukkola jäi eläkkeelle 2010, hän on jatkanut edelleen Suomen Kuvalehden pakinoitsijana ja kielikukkasia keräävän Jyviä ja akanoita -palstan kokoajana.

Kalevassa Ukkola pakinoi 45 vuoden ajan kansalliskirjailijalta nimensä lainanneella nimimerkillä Aleksis K. Mahdollisuuteen pakinoida hän kertoo tarttuneensa aikoinaan siksi, ettei toimitussihteerinä saanut muutoin juuri kirjoittaa.

Aleksis K. julkaisi viimeiset sanansa 8.2.2015, jonka jälkeen nimimerkki vaikeni lopullisesti. Syynä palstan päättymiselle oli Kalevan lehtiuudistus.

Varsinaista kirjallista esikuvaa teksteilleen Ukkola ei osaa nimetä, vaikka genren klassikot, kuten Aapeli (Simo Puupponen), Olli (Väinö Nuorteva) ja Simppa (Simo Juntunen) tekivätkin häneen vaikutuksen.

Palautetta Ukkola kertoo saavansa aika ajoin. Usein se on kiittävää – Ukkolan mukaan pakinan irvailusta suuttuminen on vähän kiusallista, antaa tosikon vaikutelman.

Viime aikoina raivokkain Ukkolan saama palaute on tullut Suomen Kuvalehdessä julkaistusta Portugalin euroviisukappaletta koskeneesta tekstistä.

Pakina on usein ironinen, koh­detta sanan säilällä sivaltava. Mutta kuuluuko sen luontoon ilkeys?

– Parikymmentä vuotta sitten ilkimyksiä oli enemmän liikkeellä. Jukka Kuikka oli vauhdissa, samaten Ilkka Kylävaara. Nyt ilkeys on pikkuisen mennyt ohitse. Olen joskus ollutkin vähän kateellinen ilkeilijöille – itse olen omasta mielestäni kiltti, Ukkola arvioi.

Ajankohtaisten asioiden pisteliäs perkaus ei nykymaailmassa ole pakinoitsijoiden yksinoikeus.

Siitä pitävät huolen suorasanaiset stand up -koomikot, kuten Iikka Kivi ja Jukka Lindström.

Kysyttäessä kantaa siihen, onko stand up -huumori jatkumoa pakinalle, Ukkola nyökyttelee miettivän oloisena. Miksipäs ei, pohjimmiltaan samaa sukuahan ne ovat.

Mutta sujuisiko Ukkolalta itseltään stand up?

– En lähtisi lavalle! Minua on joskus pyydetty lukemaan tekstejäni ääneen. Annan siltikin mieluummin jonkun muun tehdä sen.

Aikoinaan Ukkola kirjoittikin tekstejä myös radiolle. Niiden parissa pähkäillessä hän huomasi, että kieli on hyvin erilainen suussa kuin paperilla – luettavaksi ja puhutuksi tarkoitettu teksti on erilaista.

– En muuten osaa sanella tekstejäni. Kirjoittaminen täytyy tehdä käsin, jotta teksti lähtee kunnolla käyntiin.

Uutisia Ukkola on seurannut lähemmäs viidenkymmenen vuoden ajan ahnaasti.

Uutisten aikaan hän pysähtyy sekä radion että television ääreen. Kalevan lisäksi hän tilaa ja lukee Helsingin Sanomia, molempia iltapäivälehtiä ja seitsemää aikakausilehteä.

Aikakausilehtiä lukuunottamatta hän lukee lehtensä digimuodossa. Digilehti on paljon matkustavalle kätevä vaihtoehto, kun paperilehteä ei tarvitse vartoa postiluukulla.

– Koti on siellä, missä on wifikin, hän hymähtää

Kiihkeän uutisseurannan vuoksi Ukkola ei ole välttynyt valeuutisten ja totuuden jälkeistä aikaa käsittelevältä keskustelulta.

Miltä näyttää – ovatko journalistit valmiita kohtaamaan post-faktuaalisen ajan?

Ukkolan diagnoosi on synkkä. Kun toimittajia on liian vähän ja työmaa totuuden tonkimisessa järkyttävän laaja, tässä on tulos.

– Housut kintuissa ollaan oltu jo monta vuotta. Tämä aika on Donald Trumpin juhlaa, hän toteaa.

Lääkkeeksi vääristelylle ja valheille Ukkola tarjoaa tietoa: media­lukutaidon opettamiseen lapsille ja nuorille tulisi panostaa nyt tosissaan.

– Ja tietysti antaa hirveästi lisärahaa toimittajien palkkaukseen ja koulutukseen, hän lisää yllättäen, puoleksi nauraen.

Fakta

Jukka Ukkola

Syntynyt Utajärvellä 23.7.1947.

Asuu Oulussa, viettää kesät kotipaikallaan Utajärvellä.

Kansantaloustieteiden FM-tutkinto Oulun yliopistossa.

Työskennellyt Kalevassa 1967–83 toimittajana, toimitussihteerinä ja pääkirjoitustoimittajana. Vuonna 1984 aloitti Suomen Kuvalehden toimittajana, vuonna 1986 lehden pakinoitsijana. Eläkkeelle 2010, jatkaa edelleen pakinoitsijana ja Jyvien ja akanoiden koostajana Suomen Kuvalehdessä.

Julkaissut yli 30 kirjaa, muun muassa pakinakokoelmia, kotiseutukirjoja ja yritys- ja yhdistyshistoriikkejä. Toimittanut myös Oulun murresanakirjan vuonna 2000, josta uusi versio julkaistiin 2016.

Naimisissa Tuulikki Ukkolan kanssa vuodesta 1969. Pariskunnalla on yksi tytär, toimittaja Sanna Ukkola.

Ei juhli syntymäpäiväänsä.

Harrastaa lukemista ja sukututkimusta.

Opinnot Oulun lyseon lukiossa tekivät utajärvisestä Jukka Ukkolasta oululaisen. Kesäisin hän palaa aina synnyinseudulleen.



Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 23.07.2017.