Kävelykatu on enemmän kuin autoton tienpätkä
juurensa 50 vuoden päähän.
20 vuotta ennen kuin Rotuaari löysi
paikkansa kaupungin ydinkeskustassa.
Anne Helaakoski
Ensi tiistaina, 18. elokuuta tulee kuluneeksi 30 vuotta Oulun kävelykadun, Rotuaarin avaamisesta. Tiistaina vuosipäivää vietetään pienimuotoisesti lastenohjelmalla, perinteisellä Rotuvaarin kepityksellä sekä Oulun konservatorion kesäbändin konsertilla.
Syksyllä Oulun kaupunki järjestää tilaisuuden, jossa käydään läpi Rotuaarin vaiheita. Muistelijana on itseoikeutetusti myös Hemmo Kuuranhalla. Mies, joka luotsasi Rotuaarin tapahtumia sen ensimmäiset kymmenen vuotta.
Mutta ei Rotuaari tyhjästä putkahtanut. Itse asiassa lähtölaukaus pamahti jo 50 vuotta sitten. Kuuranhallalla oli tietysti sormensa pelissä jo silloin.
1960-luvulla virisi Euroopassa kävelykatubuumi. Niistä vanhin on Kööpenhaminan Strøget.
– Se on Euroopan ensimmäinen todellinen kävelykatu, vahva kauppakatu.
Strøgetin mallia yritettiin jäljitellä ja Suomessakin tehtiin kävelykatukokeiluja 1960-luvulla. Ensimmäinen kävelykatu avattiin Tammisaaressa 1966.
Oulussa kävelykatukokeilu tehtiin vuonna 1967 Kirkkokadulla kaupungintalon ja Saaristonkadun välisellä osalla.
Kuuranhalla muistelee, että kävelykatukokeilussa lähinnä vain poistettiin autot Kirkkokadulta ja kadun päätyyn laitettiin betoniporsaat.
– Ajankohta oli syyskuun loppu, mahdollisimman huono aika kokeilulle, kun syksyllä kävelykadut muutenkin hiljenevät.
Kaupungin puisto-osasto toimitti paikalle puisissa jaloissa seisovia kuusia. Eri korkuisia puita aseteltiin tiheästi, niin että syntyi kuusimetsä.
Kuuranhalla työskenteli tuolloin toimittajana Kalevassa ja oli erään aikaisemman projektin kautta luonut hyvät suhteen alueen lionsclubilaisiin. Tuolloin oli menossa Sotainvalidien Veljesliiton kansallinen keräys.
– Syntyi idea, että tehdään kävelykatukokeilusta Operaatio Sherwoodin metsä, jossa leijonat toimivat robinhoodeina keräten rahaa liitolle.
Kuuranhalla toimittajana soitteli ja kirjoitteli ympäri maata muun muassa metsästysseuroille ja kyseli mahdollisuutta saada riistaa metsään myytäväksi. Fasaaneja, karhunlihaa ja sorsia alkoikin tulla. Kotivara Oy otti lähetykset vastaan ja hoiti tarkastukset.
Metsään pystytettiin grillejä ja myyntipöytiä ja robinhoodit kauppasivat riistaa.
– Rahaa saatiin aika paljon. Se oli kokeilu, mitä kävelykatu voisi olla. Metsää, myyntiä ja pientä aktiviteettiä.
Kokeilu jäi kuitenkin lyhytikäiseksi kauppiaiden vastustuksen takia.
Kävelykatu nousi uudelleen ajankohtaiseksi 1980-luvun alussa ja päätös sen perustamisesta tehtiin 1986.
– Tuolloin kukaan, ja korostan, ei kukaan, tiennyt, mitä helvettiä kävelykatu on.
Liikekeskus ry oli perustettu 1984 ja Kuuranhalla toimi sen toiminnanjohtajana. Kaupunki pyysi yhdistystä ottamaan kävelykadun siipiensä suojaan.
Kävelykadun avajaiset olivat 17.8.1987. Sitä ennen Kuuranhalla joutui ankarasti miettimään, mitä autottomalle ja autiolle kadulle pitäisi tehdä.
Lisäksi kaupungilta tuli tieto, ettei katu ollut täysin valmis. Puuttui valopylväitä ja penkkejä.
– Sain idean, että siinähän on loistava näyttelytila, kuin iso sali. Niinpä järjestettiin Liikekeskus ry:n rahoituksella ja kaupungin tuella kävelykadun veistosnäyttely.
Veistoskatutoimikunnassa olivat jäseninä arkkitehti Seppo Valjus, liikenneinsinööri Mauri Myllylä, taidemuseon johtaja Jorma Westerlund sekä puheenjohtajana kuvanveistäjä Ari Koch. Sihteerinä toimi Kuuranhalla.
– Koottiin korkeatasoinen näyttely, mukana oli kymmenen maan parasta kuvanveistäjää. Näyttelyn avajaiset olivat samalla kävelykadun avajaiset. Silloinen kulttuuriministeri puhui ja väkeä oli kymmeniä tuhansia veistosten lomassa. Se oli hyvä alku.
Kuuranhalla veti kävelykadun tapahtumia pitkälle lehtimiehen opeilla tietäen, että ihmisten huomion kiinnittävät naiset, lapset ja eläimet.
Niinpä kävelykadulla, joka sai 1988 nimekseen Rotuaari, järjestettiin muun muassa sääri- ja kampauskilpailuja ja nähtiin lemmikkejä. Kissatapahtuma Kollikisat sai kansallistakin huomiota.
Isoiksi onnistumisiksi Kuuranhalla listaa veistoskadut, joista Suomen Kuvanveistäjäliitto palkitsi kaupungin Pro Sculptura -mitalilla.
Varsinainen lemmikki Kuuranhallalle olivat keväiset tulppaanikadut. Kauppiaat ostivat edellisinä syksyinä Hollannista 20 000 sipulia. Keväällä tulppaanit, hyasintit ja narsissit istutettiin Rotuaarille altaisiin.
– Kun muualla ei vielä kukkinut, niin Rotuaarilla kyllä.
1990-luvun puolivälissä kolme kertaa järjestetty Weindorf-viinikyläfestivaali oli jo mammuttitapahtuma. Suurin ja työteliäin Kuuranhallan järjestämistä.
– Rotuaarilla idea oli, että lähes päivittäin järjestetään jotain pienimuotoista. On paradoksi, että mitä isompi tapahtuma, sitä huonommin liikkeissä käy kauppa. Siksi kauppiaat eivät innostu suurista tapahtumista, mutta pienet ilahduttavat. Mainetta saadakseen pitää kuitenkin järjestää suuria operaatioita.
Nyt Kuuranhalla on ollut eläkkeellä jo 20 vuotta. Rotuaarin menoa hän kertoo seuraavansa lähinnä Kalevasta.
Ei Rotuvaari toki Rotuaaria hyljännyt ole. Esimerkiksi keskiviikkoaamujen rutiineihin kuulu kahvittelu ja rupattelu kävelykadun kahviloissa.
Lisää verkossa
Katso kuvagalleria. kaleva.fi
Fakta
Kävelykeskusta laajentunut vuosien myötä
1967 osa Kirkkokadusta muutettiin kävelykaduksi. Kaupungin järjestämän nimikilpailun voitti ehdotus Viisristi. Kokeilu kesti kuusi kuukautta. Se lopetettiin, koska alueen kauppaliikkeet väittivät menettäneensä kokeilun tähden kymmenen prosenttia liikevaihdostaan.
1972 kaupunki ehdotti kokeilun uusimista, mutta liike-elämän edustajien mielestä Oulu oli niin pieni kaupunki, ettei kävelykatu kannattanut.
1987 Kirkkokatu muutettiin kävelykaduksi. Kadun nimestä järjestetyn kilpailun voitti ehdotus Rotuaari. Rotuaari on vanha oululainen murresana ranskan kielen jalkakäytävää (trottoir) tarkoittavasta sanasta.
1993 Rotuaaria laajennettiin Kauppurienkadulla torille saakka.
2011 peruskorjauksen yhteydessä asennettiin sulanapitojärjestelmä, rakennettiin uusi esiintymislava ja Rotuaarin palloa siirrettiin.
2016 kävelykatualue laajeni Isollekadulle Saaristonkadun ja Kauppurienkadun välille.
Rotuaarin pallo kuuluu kaupungin julkisiin taideteoksiin. Professori Seppo Valjuksen suunnittelema väribetonista ja graniitista tehty teos on viralliselta nimeltään Keskusaukion kaivohuone (1989).
Rotuaarin kattamisesta on ollut puhetta 1980-luvulta lähtien. Nyt se on noussut jälleen esiin keskustavisioissa.
Lähteet: Turo Manninen: Oulun kaupungin historia VI, Kalevan arkistot.
”On paradoksi, että mitä isompi tapahtuma, sitä huonommin liikkeissä käy kauppa. Siksi kauppiaat eivät innostu suurista tapahtumista, mutta pienet ilahduttavat.”
Hemmo Kuuranhalla
Rotuvaari
Paljon on muuttunut tämä paikka, tuumi Hemmo Kuuranhalla keskiviikkoaamuna Rotuaari piknikin valmisteluja seuratessaan. – Lava on hienointa, mitä Rotuaari on aikoihin saanut.
Artikkelin lähde Kaleva 13.07.2017.