Juurimusiikin tulkinta vaatii elettyjä vuosia
Kati Valjus
”Karavaani kulkee ja koirat haukkuu / uudet tyypit pakkaa jossakin jo laukkuu”, laulaa Matti Esko tuoreella sinkullaan, jonka teksti on Topi Salmen käsialaa.
Kappaleessa nostalgisoidaan pilke silmäkulmassa vanhoja aikoja, viitaten muun muassa Rekkamieheen, Matti Eskon isoimpaan hittiin vuodelta 1986.
Matti Esko, oikealta nimeltään Matti Eskonniemi, täyttää syksyllä 70 vuotta.
– Voe herra varjele. Tähän asti ikä on ollut vain numero, mutta kyllä se alkaa pikkuhiljaa tuntua, ettei kone käy samalla tavalla kuin joitakin vuosia taaksepäin. Keikkareissu vaatii ihan toisenlaisen palautumisen kuin ennen. Vaan sen mukaanhan se on elettävä, laulaja naurahtaa.
Eskonniemi asuu Järvenpäässä ja mökkeilee kesät Puumalassa, mutta syntymäkaupunki Oulu kulkee tiukasti mukana.
– Isä rakensi rintamamiestalon vuonna 1947 Karjasillalle, Artturintielle. Aina kun Oulussa tulee käytyä, pitää käydä katsomassa, vieläkö se talo on paikallaan. Kyllä ne ovat sellaisia tärkeitä lapsuuspaikkoja. Systeri ja velipoika asuvat Oulussa edelleen.
Eskonniemi työskenteli Suomenmaan painossa Lekatiellä, kun ura lähti toden teolla käyntiin 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa.
– Haipolan Pertti minut vei Helsinkiin vuonna 1969. Hän tunsi oikeat ihmiset, ja Pertin Cortinalla ajettiin pääkaupunkiin. Sain heti sopimuksen. Olihan se mahtavaa. Laulaminen oli aina ollut haaveeni.
Nyt Eskonniemeltä on julkaistu 35. pitkäsoitto. Se kantaa nimeä Järvenpää – Kauriala: Omia polkujaan.
Turenki Recordsin julkaisema levy on äänitetty nimensä mukaisesti kahdessa eri sessiossa, samaan tyyliin kuin Matti Eskon edellinen, vuonna 2015 julkaistu Järvenpää – Pasilakin.
Kyseessä on jälleen kantrihenkinen juurimusiikkilevy.
– Tuntuu se hienolta, että vielä näillä vuosilla pääsee tekemään jo toisen levyllisen tällaista musaa. Levyllä on kiva meininki ja teksteissä on pilkettä silmäkulmassa. Juurimusiikkiin kuuluvat olennaisesti tarinat. Pitää olla elettyjä vuosia, jotta voi laulaa kantria uskottavasti, Eskonniemi sanoo.
– Genrelle ominaista ovat tietysti myös oikeat soittajat. Minulla on ollut ilo tehdä yhteistyötä kantrin mestareiden kanssa. Kahdessa eri sessiossa syntyi vähän erilaista jälkeä, eivätkä tuottajat Janne Saksa ja Olli Haavisto kuulleet toistensa tekosia ennen kuin ne olivat valmiita.
Pimeää-kappaleen Eskonniemi laulaa toisen matalasta soundistaan tunnetun laulajan, The 69 Eyes -yhtyeen Jyrki 69:n kanssa.
– Turenki Recordsin Topi Salmi oli ehdottanut yhteistyötä Jyrkille, joka oli heti mukana. Tämä on ensimmäinen julkaistu laulu jolla Jyrki laulaa suomeksi. Siinä ne pojat mölisee, Eskonniemi nauraa.
Levyn kappaleista monet ovat niin ikään oululaislähtöisen Esa Elorannan käsialaa.
– Esa on minun hovisäveltäjäni. Hän tietää hyvin, millaista tykkään laulaa.
Myös Eskonniemen tytär Kaisa Eskonniemi on säveltänyt yhden kappaleista.
– Olen iloinen siitä, että olen saanut siirtää musiikin ilosanomaa myös jälkipolville. Molemmat tytöt, Kaisa ja Anna, ovat musikaalisia.
Mitä tulee musiikkialan ”uusiin tyyppeihin”, joista Karavaani kulkee -kappaleessakin lauletaan, heistä Eskonniemi on vähän huolissaan.
– Nykyään on niin kova kilpailu. Me niin sanotut vanhan liiton laulajat saimme rauhassa kehittyä, mutta nykyään pitäisi olla heti valmis ja nousta kärkijoukkoon. Jokainen haluaa laulaa, mutta monet jäävät tähdenlennoiksi. Erilaisten kilpailujen jälkeen monelle selviää se karu totuus.
Eskonniemi itse on tyytyväinen, ettei enää tarvitse paahtaa sata lasissa niin kuin hulluimpina vuosina 1980-luvulla.
– Jää aikaa pilkkoa puita, käydä kalassa ja lämmittää saunaa, valtakunnan rekkamies hymyilee.
FAKTA
Matti Esko
Oikealta nimeltään Matti Eskonniemi.
Syntynyt Oulussa 5.11.1947.
Tunnettu muun muassa kappaleistaan Rekkamies, Lämmin, hellä, pehmoinen, Viisi pitkää yötä ja Vapaa kuin taivaan tuuli.
Uran 35. pitkäsoitto Järvenpää – Kauriala julkaistiin kesäkuussa. Juurimusiikkia edustavan levyn julkaisi Turenki Records ja tuotti Olli Haavisto (Järvenpää) ja Janne Saksa (Kauriala).
Kirja Valtakunnan rekkamies julkaistaan elokuussa.
Loppuvuodesta konserttisalikiertue, esiintyy Oulussa 70-vuotispäivänään 5.11.
” Voe herra varjele. Tähän asti ikä on ollut vain numero, mutta kyllä alkaa pikkuhiljaa tuntua, ettei kone käy samalla tavalla kuin joitakin vuosia taaksepäin.”
Levyjä on vaikea ostaa, jos niitä ei myydä
Kati Valjus
Ei levy-yhtiön perustaminen mikään kultakaivos ole ollut, sen Turenki Recordsin toimitusjohtaja Topi Salmi tunnustaa suoraan. Rakkaus lajiin, eli musiikkiin, on kuitenkin palava, ja alalla pärjää, kun minimoi riskit.
Idea käynnistyi keväällä 2010.
– Juttelin puhelimessa Markojuhani Rautavaaran kanssa, johon tutustuin työskennellessäni Flamingo Musicissa 1990-luvun alussa. Hän yllytti, että pistä Topi levy-yhtiö pystyyn. Se oli vitsi, mutta seuraavana yönä en saanut unta, Salmi muistelee.
Tuolloin Turengissa asunut Salmi otti yhteyttä muutamaan musiikkialalla työskentelevään tuttuunsa ja esitti idean. Syntyi Turenki Records.
– Vuonna 2010 oli levy-yhtiön näkökulmasta vielä hyvin erilainen tilanne kuin nykyään. Melkein kaikissa isoissa marketeissa myytiin levyjä, oli Anttilat ja pieniä levykauppojakin. Hommassa näytti olevan ihan järkeä, Salmi virnistää.
Turenki Recordsin linja on sainata pitkän linjan artisteja. Uusia tähtiä ei ole lähdetty synnyttämään.
– Levyjen myynti on laskenut, mutta kyllä niitä myydään. Kaikki eivät kuuntele musiikkiaan netistä. Se menee myös niin päin, että levyjä on vaikea ostaa, jos ei niitä myydä missään.
Salmi on myös musiikin tekijä, sanoittaja isänsä Vexi Salmen jalanjäljissä.
– En koe isäni uraa mitenkään omana rasitteenani. Ei se minua mihinkään kanna, itse minun on pitänyt tekstini kirjoittaa. Toisin kuin muurari ehkä pystyy opettamaan poikansa muuraamaan, tekstittäminen on toinen juttu. Ei kukaan pysty pistämään ajatuksia toisen päähän.
Ura sanoittajana lähti käyntiin jopa vähän olosuhteiden pakosta.
– Musiikki on aina ollut minulle tärkeää, ja pyörin jo nuorena erilaisissa kellaribändeissä. Jossain vaiheessa kävi selväksi, ettei minusta soittajaa saa. Piti keksiä jotain muuta, ja se jokin muu oli kynä.
Artikkelin lähde Kaleva 19.07.2017.