Isien ja poikien kuvia
Eleonoora Riihinen, teksti Matti Räty, kuvat
Pääskyset lehahtavat visertäen avoimesta ovesta sisään vanhan heinänavetan vintille. Kuvataiteilija Sampo Kaikkonen hätistelee lintuja hyväntuulisesti ulos.
On sopivaa, että luonto pyrkii sisälle pääskysten muodossa Kaikkosen ateljeehen, sillä rakkaus lintuihin ja luontoon ylipäätään yhdisti häntä ja hänen isäänsä Matti Kaikkosta (1951–2017), jolle kesänäyttely on omistettu. Isä menehtyi yllättäen aiemmin tänä keväänä, 66-vuotiaana.
Ateljee-galleriana toimiva heinävintti sijaitsee idyllisessä 1800-luvun pihapiirissä Ison Seluskanjärven rannalla Ylikiimingissä. Sampo Kaikkonen on pitänyt ateljee-galleriassaan kesänäyttelyitä vuodesta 2012.
Tämän kesän näyttely on Isältä pojalle -yhteisnäyttely. Matti Kaikkosen töitä on esillä ateljeen etuhuoneessa, Aula-galleriassa. Seinillä on piirroksia, maalauksia, sarjakuvia sekä keskeneräiseksi jäänyt lastenkirjaprojekti, jonka luonnokset olivat vuosia hukassa. Ne löytyivät vasta miehen kuoleman jälkeen, kun lapset kävivät läpi hänen omaisuuttaan.
Isä-Kaikkonen oli tuottelijas harrastelijataidemaalari, ja hänen sarjakuviaan julkaistiin sanoma- ja paikallislehtien sivuilla etenkin 1980-luvulla.
– Isällä ei ole aikaisemmin ollut omaa varsinaista näyttelyä. Hän seurasi enemmänkin minun näyttelyitäni ja uraani. Vähän jäi aina syrjään se, mistä tämä kaikki on lähtenyt. En ole varmaan muistanut sitä isälle sanoakaan, Kaikkonen kertoo.
”Tällä kaikella” Kaikkonen tarkoittaa omaa taiteilijanuraansa. Hän kertoo nyhertäneensä ensimmäiset taulunsa ”isän kuivahtaneella pensselillä” 10-vuotiaana.
Nämäkin ensiteokset ovat esillä aulassa: kolme pienehköä taulua, joissa kussakin lintu mustalla taustalla. Lintuja esiintyy edelleen, reilu 30 vuotta myöhemmin, Kaikkosen töissä.
Kaikkosten perhe asui Oulun Pateniemessä, omakotitalossa, joka oli täynnä ”kaiken maailman eläimiä”.
– Meillä ehti olla ainakin kanoja, kukkoja, fasaaneja, hanhia, viiriäisiä, kaneja, undulaatteja, papukaijoja, marsuja ja hamstereita, Sampo Kaikkonen luettelee.
– Kaikkea, mitä normaaliin omakotitaloon mahtui koirien lisäksi, taiteilija lisää.
Eläinten lisäksi lapset ja nuoret olivat isän sydäntä lähellä, Kaikkonen kertoo. Hän veti alakouluikäisille kuvataidekerhoa ja oli 4H-yhdistyksen 4Hanhea-toimintakeskuksen alullepanija.
Matti Kaikkonen teki taidettaan 1990-luvulle asti, kunnes reuma vaikeutti piirtämistä niin paljon, että kuvien tekeminen jäi.
Myös hänen viimeiseksi jäänyt työnsä on esillä näyttelyssä. Se on kesken jäänyt kuva hänen omasta isästään Erkki Kaikkosesta.
– Toinen silmä on keskeneräinen. Isä aina valitteli, että ei saanut katsetta kohdalleen. Vaikka kuva on piirretty jo 1990-luvulla, projekti pyöri isän mielessä viimeiseen asti. Hän oli hankkinut siihen sopivat puukehyksetkin. Kuva ja kehykset löytyivät isän sängyn vierestä, Kaikkonen kertoo ja lisää harkinneensa, että piirtäisi kuvan loppuun näyttelyä varten, mutta päätti lopulta ripustaa sen sellaisenaan.
Sampo Kaikkosen omia töitä on esillä suuremmassa näyttelytilassa. Katseltavina on taiteilijan öljyvärimaalauksia viime vuosilta.
Kaikkosen teosten klassinen tyyli ammentavaa vanhoilta barokkitaiteen mestareilta Rembrandtilta ja Caravaggiolta.
Seinillä näkyy Kaikkosen töille tuttuja elementtejä: valohämyyn kuvattuja ihmisfiguureja ja symbolistisia kuva-aiheita – sekä niitä lintuja, elävinä ja kuolleina kuvattuna.
Elottomien eläinten ikuistaminen ja teosten runsas kehollisuus esiintyvät näyttelykontekstissaan korostetusti tutkielmina elämän hetkellisyydestä.
Kaikkosen työt ovat olleet enimmäkseen tummanpuhuvia: niissä on siirrytty asteittain valosta varjoon, sysipimeään.
Uusimmat teokset ovat kuitenkin yllättäen kuin näiden töiden negatiiveja.
– Työni ovat muuttuneet valoisampaan suuntaan. Tässä olen yrittänyt käyttää taustavaloa käänteisesti niin, että figuuri häipyy varjon sijasta valoon, taiteilija esittelee näyttelyn pääteosta nimeltään Serenity II.
Mikä selittää valoisampaa suuntaa?
– Ovathan nuo mustat ja synkät teokset dramaattisempia, mutta ehkä kun ikää karttuu, alkaa huomata, mikä merkitys iloisemmilla asioilla on elämässä.
Seuraavaksi Kaikkonen paneutuu tekemään ensimmäistä virallista muotokuvaansa, jonka on tilannut Helsingin yliopiston Pohjois-Pohjalainen osakunta yliopiston tiloihin sijoitettavaksi.
Lisäksi hän valmistelee yksityisnäyttelyä Helsinkiin tälle syksylle.
Isältä pojalle -yhteisnäyttelykokonaisuus avautui yleisölle viime viikon perjantaina. Onko taiteilija pohtinut, mitä mieltä isä-Kaikkonen olisi ollut debyyttinäyttelystään?
– Varmasti hän olisi tosi onnellinen ja ylpeä. Harmi, kun isä ei päässyt näkemään tätä konkreettisesti, mutta toivottavasti hän katselee jostain.
Isältä pojalle -yhteisnäyttely,
Ateljee-Galleria Kaikkonen, Muhoksentie 750, 91300 Ylikiiminki.
Näyttely on avoinna 6.8 saakka
pe–su kello 12–17.
”Isällä ei ole aiemmin
ollut omaa varsinaista
näyttelyä. Hän seurasi
enemmänkin minun
näyttelyitäni ja uraani.”
Sampo Kaikkonen
Sampo Kaikkosen kesänäyttelyn pääteos on Serenity II, joka on kuin negatiiviversio Kaikkosen edellisessä näyttelyssä esillä olleesta Serenity-teoksesta.
Matti Kaikkoselta jäi kesken lastenkirja nimeltä Mitä minä tänään kirjasta opin. Hän oli suunnitellut lastenkirjaprojektia yhteistyössä Gummeruksen kanssa, mutta epäselväksi jäi, miksi projektia ei koskaan viety loppuun.
Artikkelin lähde Kaleva 22.07.2017.