Ikioma on tasa-arvoa

Vuokko Keräsen johdolla näkö- ja
monivammaisetkin lapset saavat oman ensikirjansa.

Pia Kaitasuo

”Kannen Hymynaama naurullaan saa Mintun kirjaa tutkimaan.”

Ja Villen ja Kallen ja Kaisan ja kenet tahansa. IKIOMA-kirja houkuttaa siihen tarttuvan vastaamaan hymyyn.

Ensikirjaksi tarkoitettu IKIOMA on oululaisen, koskettelukirjojen tekijän ja kouluttajan Vuokko Keräsen uusin projekti.

Keräsen johdolla on Oulussa valmistunut jo 100 koskettelukirjaa, jotka on lahjoitettu yhdenvertaisuutta lukemisessa ja oppimisessa tukevaan asiantuntijakeskus Celiaan, joka lainaa koskettelukirjoja näkö- ja monivammaisille lapsille ympäri Suomen.

– Kela jakaa vuosittain 40 000 äitiyspakkausta, jossa on mukana ensikirja pienokaiselle. Suomessa syntyy kuitenkin vuosittain noin 70 näkövammaista lasta – osa täysin sokeita, osa heikkonäköisiä ja osa monivammaisia. Heitä tavanomaiset ensikirjat eivät palvele. Tarvitaan selkeitä värikontrasteja ja erilaisia kosketeltavia pintoja.

IKIOMA-hanke sai ideansa Minttu-tytön ja hänen äitinsä odottavista terveisistä koskettelukirjojen tekijöiden Facebook-sivulla. Syntymäsokea 1,5-vuotias ei näet vielä ollut Celian lainaustoiminnan piirissä, sillä siihen vaaditaan kahden vuoden ikä.

Keränen ymmärsi ensikirjan tarpeellisuuden ja ryhtyi pohtimaan, millainen sen tulisi olla. Prototyyppi oli valmis vuosi sitten ja nyt kymmenien vapaaehtoisten joukko on saanut valmiiksi jo satakunta IKIOMA-kirjaa.

Eikä vain Oulussa, sillä myös Sastamalan Vammalassa ja Kiikassa kuin myös Nurmossa, Köyliön vankilassa, Turussa ja Helsingin Kannelmäessä on ahkeroitu.

IKIOMA on nyt valtakunnallinen kampanja, joka on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Sen suojelijana on näyttelijä Merja Larivaara.

– Asetimme tavoitteeksi sata kirjaa, mutta niitä onkin valmistumassa tuplamäärä! Keränen kertoo.

Ensimmäinen IKIOMA-kirja luovutettiin itseoikeutetusti Mintulle, eräänlaiselle IKIOMA-haltijakummille.

Ensikirjassa on neljä eriväristä lehteä, jossa kussakin on käsin tai jaloin kosketeltava kuva molemmin puolin. Kirjaa luetaan yhdessä aikuisen kanssa turvallisuussyistä, koska siinä on irtoavia elementtejä. Kirja voidaan myös purkaa irtolehdiksi ja sen materiaalit on valittu niin, että kirja on pestävissä lehti kerrallaan 30 asteessa.

Vanhemmille on laadittu myös pieni kirjanen, jossa neuvotaan, miten kirjaa voidaan lapsen kanssa käyttää.

Keränen on ohjannut koskettelukirjojen tekemistä vuodesta 2010 aivan oman innostuksensa turvin. Vuodesta 2013 alkaen Oulun NNKY on ottanut tekemisen osaksi vapaaehtoistoimintaansa ja ollut näin tukena tarjoamassa tilat kirjantekijöiden kokoontumiselle.

Koskettelukirjojen tarve tunnustetaan, mutta taloudellinen apu on ollut pieninä pipanoina. Kouluttajakoulutus tarvittaisiin eh­-
dottomasti, jotta jatkuvuus varmistuisi.

– Tässä saa tehdä täysiä työpäiviä. Minäkin olen jo 70-vuotias ja vaikka olen edelleen innostunut ja iloitsen tekemisestä, toivoisin rinnalleni jonkun nuoremman, joka perehtyisi koskettelukirjoihin ja jatkaisi sitten työtäni.

Vuokko Keränen on vastannut lähes kaikkien IKIOMA-kirjojen materiaalien hankkimisesta ja mittonut ja leikannut kankaat. Kesälomamatkallekin hän on pakannut mukaan kymmenen kirjan tarpeet, jotka hän luovuttaa matkan varrella Mikkelissä – ja pitää siellä pikakurssin.

Sekin on toiveissa, että jokin taho ottaisi koordinoidusti taloudellisen vastuun koskettelukirjojen tekemisestä.

– Aika yksinhän olen tässä ollut. Onneksi syksyllä luodaan ohjausryhmä, jolta saan apua markkinointiin ja muuhun.

Seuraavaksi edessä on työrupeama Celiasta eläköityneen koskettelukirjaekspertin Irmeli Holsteinin kanssa.

Keräsen ja Holsteinin käsissä syntyy seuraavaksi oppikirja koskettelukirjojen tekemiseen.

fakta

Tarina välittyy kosketellen

Koskettelukirja on värikkäitä, tunnusteltavia kuvia sisältävä kuvakirja, joka on tarkoitettu sokealle tai heikkonäköiselle lapselle.

Myös esimerkiksi kehitysvammaiset hieman vanhemmatkin lukijat voivat saada niistä iloa ja virikkeitä.

Koskettelukuva tai kohokuva on eräänlainen selkokuva, yksinkertaistettu kuva, jonka pääpiirteitä on korostettu.

Kuvissa ei käytetä perspektiiviä ja hahmot ovat erillisiä ja muodoiltaan tyyliteltyjä. Hahmot kuvataan täydellisinä niin, että kissalla on neljä jalkaa, kaksi korvaa ja häntä.

Kuvan tunnistaminen syntyy esineen muodosta, kuvan materiaalista ja rinnastamisesta todelliseen hahmoon.

Kuviin voidaan lisätä myös tuoksuja ja ääniä, mikä vielä lisää kuvien mielenkiintoisuutta.

Valtion ylläpitämä asiantuntijakeskus Celia Helsingissä ottaa koskettelukirjoja vastaan lahjoituksena ja opinnäytetöinä. Kuka tahansa voi tehdä ja lahjoittaa koskettelukirjoja Celiaan.

Oulussa on valmistunut 2010 alkaen jo 100 koskettelukirjaa Celian kokoelmiin.

Lisätietoja: koskettelukirjat.blogspot.fi/ ja www.celia.fi

Vuokko Keräsen ja IKIOMA-ensikirjojen tekijäjoukon toiveena oli saada aikaan sata kirjaa, onhan hanke osa Suomi 100 -ohjelmaa. Tavoite on jo saavutettu nyt puolen vuoden rupeaman jälkeen.
Se olikin juhlan paikka!

Loru ”Yks, kaks, kol, nel, viis! Laskit kaikki nauhat siis” löytyy sovilta, jossa
lapsi saa erilaisia tuntokokemuksia kuten luistavan satiinin ja pehmeät pompulat.



Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 03.07.2017.