Fiinit korkkarit ja valkeat tennarit
on kärkeä.
Nykytanssiteos
Elämän kengät. Esiintyjät Henna-Maria Hanhineva ja Merja Männikkö. Dramaturgia Annina Rokka. Äänimaailma Otto Ahlroos.
Lassintalon hoiva Oulu 28.6.
Jokainen ihminen on laulun arvoinen, sanoitti Veikko Lavi. Jokainen ihminen on myös tanssiesityksen väärti.
Sen osoittavat oululaiset tanssiaktiivit Henna-Maria Hanhineva ja Merja Männikkö. Tässä on esitys, joka pohjautuu elettyyn ja koettuun elämään.
Elämän kengät taltioi ja kertoo eteenpäin Tuiran palvelukeskuksen asukkaiden kertomia muistoja koko elämän varrelta.
Tekoprosessin aikana taiteilijat ja asukkaat yhdessä muistelivat lapsuuden kesiä, kotisaunan löylyjä, pula-ajan vaatekierrätystä, rippikoulua, lavatansseja, siskon häitä ja tietysti tehtyä työtä. Menneeseen kuljettiin esimerkiksi kenkäviestin ja kenkien keskustelujen avulla. Yksi tehtävistä oli kirjoittaa kirje nuorelle minälle.
Siitä esitys alkaa. Elämän inventaariota tehdään selvästi hyvällä mielellä ja motivoituneesti. Niinpä eräs nauhalta kuultavista kertojista lopettaa kirjeensä näin: ”Elämäänsä tyytyväisenä, Annikki.”
Dramatisoija Annina Rokka on nostanut kerrotusta materiaalista esiin elämän koho- ja käännekohtia sekä arjen mukavaa hyrinää. Vaikka elämät eivät ole samanlaisia, yhtymäkohtia riittää. Eläytyminen ja jakaminen onnistuu helposti.
Hauska yksityiskohta on lapsena hankitut variksensaappaat. Ne liittyvät aikaan, kun oltiin niin köyhiä, ettei kaikilla lapsilla ollut kenkiä. Koulupoika keksi takatalven kouluretkellä kiivetä metsässä puuhun, ettei paljaita varpaita palelisi niin kovasti.
Esiintyjien Henna-Maria Hanhinevan ja Merja Männikön käsittelyssä tavallinen arki muuttuu aforistiseksi ja runolliseksi. Variksensaappaat tanssivat ilmassa, kurassa, kaarnassa.
Tekijät kunnioittavat kerättyjä muistoja. He kohtelevat niitä kuin ullakolta löytyneitä vauvan ensikenkiä, parisuhteeseen johtaneita tanssikenkiä tai pitkän matkan tehneitä lapikkaita, joita nimitettiin räkänokiksi.
Esitystilanteessa kaksikko lähestyy yleisöä kuullostellen ja varovasti esimerkiksi juoksuttamalla pikkulapsen kenkiä ympärillä istuvien käsivarsilla tai sylissä. On taito koskettaa toista sisältä ja taito koskettaa vierasta myös konkreettisesti.
Elämän kengät kuljettaa kulttuuria niille, joiden on jo vaikea tulla itse kulttuurin luo. Esitys tuo piristystä, virikkeitä ja pikku yllätyksiä hoivalaitosten arkeen. Näissä ympyröissä ei taidetarjontaa ole liiaksi asti.
Osana Oulun päiviä Elämän kengät kiertää hoivalaitoksissa Oulussa, Yli-Iissä, Ylikiimingissä, Kiimingissä ja Oulunsalossa.
Reilun puolen tunnin kokonaisuus päättyy ikäihmisen, Jouko Haanpään, elämänfilosofiaan:
”Että tämä mitä me tajutaan ja nähdään koko maailmankaikkeudesta, se on vain puolet, näkymätöntä on toinen puoli. Se ei muuten kuulemma pysy tasapainossa.”
Eeva Kauppinen
Työryhmä Elämän kengät on mukana Tanssia kaikille -tapahtumassa Rotuaarin lavalla lauantaina 1.7. kello 13–15.
Elämän kengät nähdään yleisöesityksenä Galleria Harmajassa Pikisaaressa 5. ja 6. elokuuta kello 18.
Artikkelin lähde Kaleva 01.07.2017.