Eläinrakkaiden hommaa
satoja karanneita tai hylättyjä kissoja.
Eleonoora Riihinen, teksti
Jukka-Pekka Moilanen, kuvat
– Tämä oli kaikista pienin ja huonokuntoisin pentu. Pelkäsimme, että se ei selviä, Tanja Tuomikoski kertoo, ja nostaa joka suuntaan viipottavien harmaa- ja mustavalkoisten kissanpentujen joukosta yhden syliinsä.
Nyt viisi viikkoa vanha pentu on yhtä virkeä kuin neljä sisarustaan, jotka säntäilevät ympäri huonetta ja tutkivat uteliaina vieraita. Niiden sijaisemo sen sijaan suhtautuu toimittajaan ja kuvaajan epäluuloisesti ja murisee koppansa uumenista.
– Nämä viisi kissanpentua löydettiin Tyrnävältä navetan seinän välistä. Ne olivat todella heikossa kunnossa, Tuomikoski sanoo.
Hän ruokki nääntyneitä pentuja tuttipullolla päivittäin, kunnes niiden paino alkoi nousta.
Tuomikoski toimii kahdessa paikallisessa eläinsuojeluyhdistyksessä vapaaehtoisena: Pohjois-Pohjanmaan hylättyjen pieneläintuki- ja sijaiskotiyhdistyksessä (PoPoPet ry) sekä Oulun seudun eläinsuojeluyhdistyksessä (Oulun ESY).
Pelastetut pennut ovat Tuomikosken kotona siihen asti, että ne ovat luovutusikäisiä ja niille on löydetty uudet kodit. Hänen hoidettavanaan on myös kaksi hieman vanhempaa kissanpentua, joiden emo on kopassa lymyilevä Muusa-kissa. Se oli tehnyt pennut hylätyn varastorakennuksen vintille Kiimingissä. Toinen pennuista oli pudonnut useita metrejä vintin ikkunasta maahan.
– Nämä ovat valitettavasti edelleen aika perinteisiä tapauksia. Hylättyjen kissojen pentueita löytyy etenkin hieman syrjäisemmiltä seuduilta, Tuomikoski sanoo.
Hän on tehnyt vapaaehtoistyötä eläinten hyväksi erilaisissa järjestöissä 15 vuoden ajan. Sen lisäksi, että Tuomikoski avaa kotinsa toipuville sijoituskissoille, hän vastaa lähes päivittäin loukutuspyyntöihin etenkin näin kesäisin. Eläinsuojeluyhdistykset lainaavat loukkuja, joilla pyydystetään karanneita ja hylättyjä kissoja.
Sitten on vielä puhelin: hänen vuoronsa on vastata Oulun ESY:n eläinsuojeluneuvontaa tarjoavaan päivystyspuhelimeen, johon tulee kysymyksiä ja ilmoituksia irrallaan juoksevista lemmikeistä loukkaantuneisiin luonnoneläimiin.
Monet vapaaehtoistyöntekijät ovat Tuomikosken kaltaisia kokeneita veteraaneja, joille eläinsuojelutyö on elämäntapa. Eläinrakkaille ihmisille käy helposti niinkin, että hylätyt lemmikit valtaavat sydämen ja jäävät pysyvästi auttajansa kotiin.
– Omatkin kissani ovat pelastuskissoja, joita olen loukuttanut suojaan talvipakkasilta, Tuomikoski kertoo. Hän ei paljasta kissojensa tarkkaa lukumäärää.
– Niitä on muutama kertynyt, hän nauraa.
Maikkulassa omakotitalon takapihalla on käynnissä hieman erilainen eläinsuojeluprojekti. Maire Kellinsalmi laittaa hanskat käsiinsä ja kaivaa kuivaheinien kätköistä esiin piikikkään pallon.
Siilin nimi on Armi, ja tuoreimman punnituksen mukaan sillä on painoa 741 grammaa.
– Se painoi 718 grammaa, kun se tuli tänne. Sitten paino lähti vielä putoamaan, Kellinsalmi kertoo.
Siili päätyi Kellinsalmen hoitoon, koska se oli kyhjöttänyt erään kotitalon pihassa nuutuneena ja liikkumattomana. Vielä ei tiedetä, mikä Armia vaivaa. Kellinsalmi odottelee vastauksia ulostenäytteestä.
Hän epäilee, että kyse saattaa olla keuhkomadoista. Loisten lisäksi rauhoitettuja siilejä uhkaavat ihmiset: liikenne, ilkivalta, marjapensaisiin viritetyt verkot, pensasleikkurit ja erilaiset torjunta-aineet.
Kellinsalmi on toinen PoPoPetin hallituksen siiliasiantuntijoista. Hän on hoitanut ja ruokkinut siilejä parin vuoden ajan.
Siili on riippuvainen ihmisten ruokinnasta etenkin keväisin ja syksyisin. Jos siili on liikkumaton ja laihtuneen näköinen, kannattaa ottaa yhteyttä siilivapaaehtoisiin.
– Emosiiliä ei saa ottaa keväällä hoitoon, jos se odottaa tai imettää. Pennut saattavat jäädä muuten ruuatta, Kellinsalmi sanoo.
– Silitä, silitä vaan, niin pää tulee esiin. Niin se Seppo sanoo, Kellinsalmi sanoo ja silittää Armia, joka on ujolla tuulella eikä halua näyttää kuonoaan kameralle.
Kellinsalmi viittaa oululaiseen Seppo Pörhöön, joka on Siili kiikarissa -Facebook-ryhmän ylläpitäjä. Ryhmässä on nyt noin 6 600 jäsentä, joita yhdistää kiinnostus näiden piikikkäiden otusten suojeluun.
Erilaiset sosiaalisen median ryhmät ovat vapaaehtoisille tärkeä apuväline sekä käytännön pelastustyöhön että tiedon välittämiseen.
Oulun ESY:n varapuheenjohtaja ja eläinsuojeluneuvoja Minna Ahosen mukaan ihmiset ovat valistuneempia eläinten suojelusta kuin 30 vuotta sitten, jolloin hän aloitti järjestötoiminnan.
– Sosiaalinen media, kännyköiden yleistyminen ja tiedonsaannin helpottuminen ovat lisänneet yhteydenottoja, ja ihmiset myös reagoivat aiempaa herkemmin esimerkiksi ulkona vapaasti liikkuviin kissoihin.
Oulun ESY ja PoPoPet jakavat yhteisen toimitilan ja tekevät yhteystyötä Oulun Eläinkodin kanssa.
– Yhteistyö on toiminut äärettömän hyvin, kun on tiivis porukka ja tuttuja ihmisiä ympärillä, Ahonen kehuu.
Vapaaehtoistyötä tekevä Tanja Tuomikoski huolehtii tällä hetkellä seitsemästä kissanpennusta ja aikuisesta emokissasta. – Olen huolehtinut
eläimistä pienestä asti.
Siilit viihtyvät oululaisen Maire Kellinsalmen takapihalla. – Parasta tässä työssä on, kun voi palauttaa siilin terveenä luontoon. Joskus joku menehtyykin. Ne ovat aina rankkoja paikkoja, ei niihin totu koskaan.
Fakta
Eläinsuojelua Oulun seudulla
Oulun Seudun Eläinsuojeluyhdistys
Aloittanut toimintansa 1962.
Pyörittää sijaiskotitoimintaa.
Tekee yhteistyötä diakoniatyön ja kuntien sosiaalitoimen kanssa.
Vastaa ruoka- ja tarviketukipyyntöihin ja huolehtii sosiaalisyistä huostaanotetuista eläimistä.
Tekee valistustyötä koulu- ja oppilaslaitosvierailuilla.
Antaa eläinsuojeluneuvontaa.
Eläimiä sijoituksessa maanantaina 10.7.: kolme koiraa ja kuusi kissaa.
PoPoPet ry
Aloittanut toimintansa alkuvuodesta 2016.
Pyörittää sijaiskotitoimintaa, kummitoimintaa ja kerää lahjoituksia löytöeläinten hyväksi.
Tarjoaa neuvontaa luonnonvaraisten siilien hoitamiseen.
Eläimiä sijoituksessa maanantaina 10.7.: 28 kissaa, joista 15 pentua.
Löytöeläinkodit
Löytöeläimiä säilytetään vähintään eläinsuojelulain vaatimat 15 vuorokautta, minkä jälkeen eläin voidaan myydä uudelle omistajalle.
Kissat kastroidaan/steriloidaan, rokotetaan ja tunnistusmerkitään mikrosirulla ennen luovutusta. Myös koirat mikrosirutetaan.
Oulun Eläinkoti ay
Vastaa löytöeläimistä Oulun, Limingan, Lumijoen ja Tyrnävän alueella.
Vuosittain säilytetään noin 300:aa eläintä, joista suurin osa
on kissoja.
Noin puolet kissoista palautuu
omistajilleen. Viime vuonna 73 kissaa sai uuden kodin.
Koirat palautuvat pääosin omistajilleen. Viime vuonna alle kymmenen koiraa on jäänyt noutamatta.
Eläimiä löytöeläinkodissa maanantaina 10.7: yksi koira ja 13 kissaa.
Lemmikkihoitola
Vierashuone
Vastaa löytöeläimistä Oulunsalon, Kempeleen, Hailuodon ja Muhoksen alueella.
Pyörittää sijaiskotitoimintaa.
Vuosittain säilytetään noin 100:aa eläintä, joista suurin osa saa uuden kodin.
Eläimiä löytöeläinkodissa maanantaina 10.7.: seitsemän kissaa, joista viisi pentua.
Artikkelin lähde Kaleva 11.07.2017.